Niin vain suoriuduimme kunnialla PM-reissun jälkeisenä perjantaina muutaman päivän kotona olon jälkeen SM-kisahulinoihin Valkeakoskelle. Roope oli Nurmaalla hoidossa koko ajan, ja Teemu ja tytöt hakivat minut puolen päivän aikaan perjantaina töistä, jotta pääsimme matkaan kohti SMetkoja. Kiitos kisajärjestäjän joustavuuden, Team Flaksi pääsi starttaamaan kaksi rataa etkokisoissa. Tällä kertaa tuloksia ei tullut. Flaksihan on voittanut useamman kerran etkoilla ratoja. Kun kenraali meni huonosti, vitsailimme, että tulosta tehdäänkin sitten tällä kertaa ihan siellä oikeissa SM-kisoissa. Etkojen ekalla agilityradalla Flaksi otti kiellon pituudelta, eikä malttanut millään pujotella keppejä loppuun. Mutta keinu ja puomi toimivat, mikä olikin pääasia. Hyppyradalla Flaksi livahti vahingossa putkeen eikä lähtenyt kääntymään ohjaajan mukaan hypylle.
Team Flaksia ei kuitenkaan valitettavasti nähty tälläkään kertaa SM-finaaliradalla, kun kolmanneksi viimeinen rima putosi. SMfinaalipaikka jäi siis tavoitteista Flaksin uralla saavuttamatta. Muut tavoitteet tulivatkin saavutettua: SM-kulta halliSMkisoista 2024 ja kaksi joukkuekultaa jo aiemmin, maajoukkuepaikka peräti neljästi ja erityisesti kisamahdollisuus MM-areenalla Belgiassa 2024. SMfinaalipaikka on ollut monta kertaa kovin pienestä kiinni, tällä kertaa rimasta, joskus muurin palikasta.
Myöskään Järvenpään Agilityurheilijoiden medijoukkue ei tällä kertaa yltänyt finaaliin. Teemu ja Flaksi tekivät kyllä taistelunollan joukkueelle.
Kannustimme kavereita ihan hyvillä mielin katsomossa. Hieman haikeaa on toki jättää kisa-areenat Flaksin kanssa. Enää yhdet oman seuran kisat edessä ensi viikonloppuna. Pulla oli hieno kisaturisti jälleen kerran. Pullasta parasta oli Maku-äidin tapaaminen.
Jotain samaa heissä on!
Valkeakoski on mukava pikkukaupunki vesistöjen keskellä, ja tehdas maastoutuu yllättävän hyvin, vaikka on keskellä kaupunkia. Waltikka toimi majapaikkana jälleen erinomaisesti.
Team Flaksi on muuntumassa Team Pullatukseksi. Pulla onkin käynyt jo sekä Sannin että Jennan treeneissä, joissa Flaksi ei kauhukseen ole päässyt lainkaan radalle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Pullan kanssa on kiva touhuta. Hän on hyvin erilainen treenaaja kun Flaksi, paljon rauhallisempi ja harkitsevampi, kuitenkin innokas ja vauhdikas ja tuntuu tuo oppivankin, vaikka välillä vaikuttaakin treeneissä hieman höpsöltä. Ja iloinen Pulla on aina!
Torstaina kävimme Jennan treenien jälkeen YLPissä pitsalla ja koirien kanssa pienellä Tammisaari-kävelyllä. YLPin pitsat ovat kyllä omaa luokkaansa, punajuuripitsa ja silakkapitsa toimivat!
Tämä viikonloppu on vietetty kotosalla levon merkeissä. Eilen virkistimme itseämme kyllä Riihimäen lasimuseossa Candy Animals -näyttelyssä. Jasmin Anoschkinin työt saavat hymyn huulille. Tamara Aladinin suunnittelemaa lasia oli esillä myös vaikuttavalla tavalla.
Tästä on hyvä kääntää katseet kohti syyskuuta. "Tässä ajassa huhuilee iltaisin haikeus, kietoutuu kuin puun juuri, mieli jo syksyssä. Lämmittää tunnelman kauneus. Hetki hiljaisuutta, aistitko? Sanaton haikeus."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti