Team Flaksin viimeinen maajoukkuematka on nyt tehty

 Pohjoismaiden agilitymestaruuksista kisattiin viime viikonloppuna Norjan vanhimmassa kaupungissa Tönsbergissä. Lähdimme viime viikon keskiviikkona matkaan Teemun ja Flaksin ja Pullan kanssa Turusta Viking Linella iltalaivalla kohti Tukholmaa.

Pulla pakkasi reippaasti itsensä ja luunsa matkaan mukaan. 

Tukholmassa olimme siis varhain viime viikon torstaiaamuna, ja matka jatkui kohti Norjaa. Pulla selvisi kokeneen Flaksi-matkaajan esimerkillä hienosti ensimmäisestä laivamatkastaan. Pissit pantattiin yön ajan ja aamulla suuntasimme jo tutuksi käyneeseen sataman lähellä olevaan puistoon.

Sitten ajelimme Örebröhön ja siellä kävelimme pidemmän lenkin kauniissa säässä Boglundsängenin luonnonsuojelualueella. 

Matkaa taitettiin usean pysähdyksen taktiikalla välillä Sport Outletissä shoppaillenkin. Norjaan saatiin ajella aivan vapaasti kenenkään pysäyttämättä. Norjan puolella ylitimme Oslon vuonon lautalla. Torstai-iltana Norjaan saapuessamme hieman satoi. Muuten aurinko jaksoikin paistaa porottaa koko retkemme ajan. Hotellimme Klubben sijaitsi aivan Törnsbergin keskustassa. Olimme viidennessä kerroksessa, ja sieltä oli hyvät näkymät.  Ihan aluksi tyttöjä meinasi hieman haukuttaa alhaalla näkyvä vilske, mutta asiasta huomauttaminen onneksi auttoi ja autot saivat ajella rauhassa jatkossa. Äänieristykset olivat niin hyvät, ettei viikonlopun vilskeestä ollut meluhäiriötä. Isoista ikkunoista oli hauska katsella joella seilanneita hulppeilta veneitä. Uskaltautuipa Teemu pienelle parvekkeelle kahvillekin, sen huvin minä jätin välistä. 

Ennen perjantain iltakisoja ehdimme ajella puolen tunnin matkan Verdens endiin. Kyllä kannatti! Paikka oli upea.

Ehdimmepä vielä toisenkin nähtävyyden luokse ennen etkokisojen ja eläinlääkärin tarkastusten alkua. 

Eläinlääkärin tarkastus on Flaksista aina kaikista ällöttävin homma, mutta siitä selvittiin kunnialla ja saatiin kisalupa viikonlopuksi. Perjantain etkoissa oli hyppyrata ja agilityrata. Agiradalla Flaksi livahti leijeröinnissä puomin takana pituuden vierestä, ja esteen suorittamatta jättämisestä seurasi tietenkin hylätty suoritus. Keinut olivat koko viikonlopun liian nopeita, vaikka hienoja keinusuorituksia oli nähty viimeistelytreeneinä toimineissa Annan treeneissä, jotka olivat Flaksin uran viimeiset ohjatut treenit. 

Etkojen hyppyradalla rata rullasi hienosti, kunnes ohjaajalla oli liikaa aikaa ja ratakin pääsi hämmästyksessä unohtumaan. Hylätty rata siis ohjausvirheen vuoksi. 

Lauantaina olivat vuorossa yksilökisojen karsintaradat. Tällä kertaa meidän kaksikko sai tyytyä niihin ratoihin, kun finaalipaikka jäi valitettavien pikkuvirheiden takia lunastamatta. Hyppyradalla ohjaaja sortui olemaan liian kiireinen ja Flaksi tuli jo toisesta esteestä ohitse. Agiradalla Flaksi teki Petr Pupikin makuun liian nopean keinun ja sai kiellon ennen puomin jälkeistä hyppyä pyörimisestä. Muissa kokoluokissa vitosella tai kympilläkin pääsi jatkoon, meidän epäonneksemme juuri medeissä vain puhtailla ratasuorituksilla. No, eipä siinä, olihan se hienoa kannustaa Emmiina ja Cromi ja Assi ja Ninni mestareiksi. Silti olisi ollut upeaa nähdä myös team Flaksi vielä kerran finaaliradalla.  Suomen joukkue  niitti mitaleita sekä yksilö- että joukkueradoilta. 

Sunnuntain joukkuekisassakin tuli hylly kun Flaksi pääsi livahtamaan yhden esteen väärinpäin. Onneksi joukkueella oli jo kaksi muutakin hylättyä suoritusta alla, joten asia ei vaikuttanut lopputulokseen mitenkään. Joukkueen ainoan nollan taituroivat Maria ja Ixi. Videoissa ensin koko joukkueen veto ja erikseen irroitettuna Teemun ja Flaksin osuus.

Pulla stunttasi Flaksia avajaisissa ja päätyi jopa joukkuekuviin liiton nettisivulle asti. Muutenkin Pulla sai kovasti huomiota ja rapsuttelijoita ja herkkujen antajia riitti. Pullan onneksi paikalla oli myös painikavereita, kuten villakoira Kusti. Innokkaimmat norjalaiset länderistit ajoivat tunnin matkan vaan Pullaa katsomaan. 

Näin ohjaaja itse kirjoitti Facebookissa asiasta:

"Flaksin ulkomaan kisareissut päättyvät tähän. Olipa taas mahtava kokemus. Kiitos koko Suomen maajoukkueelle ja vielä suuret onnittelut onnistujille. Oli mahtavaa seurata teidän upeita suorituksia ja tietysti nauttia hyvästä seurasta. Tapasimme uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Agility todellakin yhdistää. Kiitos maailman parhaalle ketylle Katille, jota ilman en olisi päässyt nauttimaan näistä kokemuksista. Olen oppinut paljon agilitystä näillä reissuilla, mutta ehkä vielä enemmän olen oppinut itsestäni. Vielä on vähän opiskeltava paineen alla suorittamisesta 

. Suurin kiitos kisareissujen mahdollistamisesta menee tietysti Flaksille. Ilman parasta karvaystävääni en olisi saanut kokea näitä unohtumattomia elämyksiä ja oppia, miltä tuntuu onnistua ja epäonnistua. Tällä reissulla Flaksi onnistui erinomaisesti ja minä vähän huonommin. Ei tartte peräkärryä palkinnoille. Mutta kokonaisuus ja se kuuluisa matka merkitsee minulle enemmän kuin mitkään mitalit tai muut palkinnot. Siispä hei hei kansainväliset kilpa-areenat. Ehkäpä vielä joskus saan kokea teidät uudestaan. Kuvassa Flaksilla ja Pullalla on jo katseet eteenpäin."

Olipahan taas mahtava ja monenlaisia tunteita herättänyt reissu. Hienoa on olla kotonakin. Koitetaan keräillä itsemme työkuntoon huomiseksi ja kisakuntoon SM-kisoihin ensi viikonlopuksi. Nyt on hieman reissuväsyä ilmassa.