Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Loppukevät töissä piti sisällään ajatuksia ja tunteita herättäviä kohtaamisia ja tapahtumia. Kun suvivirsi vihdoin soi, oli olo samaan aikaan helpottunut, tyhjä ja kiitollinen. Iloinenkin, toki. 

Kauniiden muistamisten kanssa palasin kotiin aloittelemaan kesälomaa. Tällä kertaa loma aloitettiin tosiaan kotona, auto ei ollut perinteiseen tapaan pakattuna Saariselän kisareissua varten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Yöttömän yön kisojen lähtölistalla ei ole yhtään meidän talouden koiraa. Emme viitsineet lähteä tunturiin, koska Teemu ei vielä pääse patikoimaan, ja tietoisuus niin lähellä mutta kaukana olevista upeista patikointimahdollisuuksista olisi vain harmittanut. Toivottavasti taas ensi vuonna olemme menossa mukana. Kisaamaan ei Teemulla vielä ole asiaa, vaikka ensimmäiset ohjatut agilitytreenit sitten helmikuun alun onkin jo koettu. Toukokuun lopun kävelyagility ja yhteistyö sujui hienosti, kun Flaksi on nykyään niin taitava irtoamaan esteille itsenäisesti.

Nautimme siis edelleen lähitienoon maisemista ja oman pihan työleiristä. 

Pohjoisrinteessäkin kukkii jo  - jotakin! Talvi on  kyllä verottanut harmittavan paljon perennoja.

Hyvää kesää!