Ai että, keskikesän juhla, juhannus!

Kedollinen kukkia! Saavillinen sauna- ja paljuhetkiä! Hyppysellinen hauskuutta! Litra laulua, ainakin sen kuuntelemista! Aimo annos aurinkoa! Suven suloisuutta! Juhannus on vietelty oman lauman kesken pääasiassa ihan kotosalla rauhallisissa tunnelmissa hengaillen, pientä pihalla puuhastellen, koiria aamu- tai ilta-aikaan lenkittäen, kirjoja lukien ja kuunnellen ja hyvää ruokaa valmistellen  ja napostellen.

Vakkarikesäherkku grillipitsa sai tällä kertaa päälleen anjovista. Toimii!

 Suosikkini unikot ovat auenneet. Niin kauniita ovat!

 Ja sisällä ihastuttaa ruokatilauksen yhteydessä tulleet pionit.

 Saimme viriteltyä perkolaan katoksen, jonka alla voi pötkötellä lukemassa hyttysiltä ja paarmoilta karussa.

 Lämmin sillisalaatti oli uusi tuttavuus. Tosi hyvää ja helppoa ja nopeaa kesäruokaa.

 Frida on oikea neiti kesäheinä. Tyyppi ottaa kaiken ilon irti altaista ja pelaa taukoamatta kävyn upotusta. Mummeli on pakko laittaa välillä jäähylle vesimyrkytysvaaran vuoksi. Ja jos komennetaan pois altaalta, voihan käpyjen kanssa temuta toki muutenkin.

 Roopekin viihtyy hyvin pihalla. Parasta hupia on ajaa autoja takaa silloin harvoin kun sellaisia pihamme ohi ajaa.

 Juhannusaattoyön yllätyksenä saimme katsella parvekkeelta naapureiden kokkoa.

 Onnistuin tilamaan kuuden kappaleen sijasta kuusi kiloa nektariineja (muut hedelmät tilataan kappaleittain, niin enpä hoksannut asiaa ajoissa). Niitä on siis syöty tänä juhannuksena ihan urakalla. Vein osan treenikamuille hallille keskiviikkona. ;) Sannin treenit tarjosivat mukavasti haastetta. Myös Roope on käynyt humputtelemassa hallilla aamuisin. Intoa tekemiseen on tosin monesti malttia enemmän. Siksi kepitkään ei aina onnistu, vaikka jätkä ne kyllä periaatteessa ihan hyvin osaa.

 Marianne-mansikkakakku on tosi namia.

 Pakastimen kätköistä kaivettiin kantarelleja ja niistä tehtiin kisaeväiksi sienisarvia. Lisäksi oli vuohenputkipiirakkaa. Molemmat reseptit jatkoon. Grillissä on valmistettu pääasiassa kalaa, kasviksia ja hedelmiä.

Kävimme juhannusaattona kisaretkellä helteisessä Liedossa. Menomatkalla navigaattori tuumasi yht'äkkiä: "en nyt ole varma, mitä pitäisi tehdä". Tämä lausahdus sopii hyvin kisaretkemme tunnuslauseeksi. Sen verran taisi helle pehmittää päätä, että yhdellä radalla kartturi unohti kokonaan osan esteistä ja teki vain osan radasta. Päivän viimeinen agirata oli siis hylly. Samoin oli päivän ensimmäinen agiratakin. Flaksi lipsahti A:n sijasta putkeen. Puomit olivat valitettavan huonoja molemmilla radoilla, keinu sen sijaan toimi hyvin. Hyppäri oli reissun sujuvin rata tuloksella 5 (pudonnut rima). Radalla oli pari myöhässä ollutta persjättöä, muuten ihan napakkaa menoa. Kenneltyttö ihmetteli miten pieni lenkitys otti niin kovasti voimille. Olihan siellä melkein 30 astetta lämmintä, joten ihmekös tuo. Hyvin jaksoivat kuitenkin koira sekä ohjaaja pinkoa kisaradoilla. Ja turistikoirat köllötellä "folioidussa" autossa. Oli mukava nähdä tuttuja ja kiva ajella kauniissa Suomen suvessa. Reissun saldo jäi siis vahvasti plussalle.

Tänä aamuna napsin aamulenkillä kukkakuvia.

Kaunista kesää!