tiistai 12. marraskuuta 2019

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

"Pusken täysii aina vaan, mun ei täydy, vaan mä saan." Elastinen lauleli radiossa kun ajelimme tänään Vantaalta Sannin treeneistä kotiin. Treeneissä oli hyvä flow, Flaksi teki 3/4 puomia huippuosumilla, vaikka ohjaaja liikkui reippaasti edellä. Lisäksi nähtiin vauhdikasta muuta ratatekemistä. On se Flaksi hieno tyttö! Yhteistyö on alkanut sujumaan vaivattoman oloisesti,  ja koiralla alkaa olemaan taitoja. Nyt sitten jatketaan puomin alaosumien ja käännösten kanssa pelaamista. Ja keinun. Se ohjaajan liikehäiriö erityisesti kisavireessä on vaan vielä niin kova juttu!  Keinusta tulee este nimeltä ota, josta on tarkoitus pysähtyä ja poistua vasta luvan kanssa. Saa nähdä miten projektimme onnistuu, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja treenaaminen ja matkalla oleminenhan on kivaa. Jonkinlaisen päätepisteen jokainen retki ja matka aina kuitenkin saa. Aika näyttäköön. Periksi ei ihan heti anneta. On meillä sen verran kovat päät. 😜

Yksi viikonloppumatka on takana myös, nimittäin Tornion reissu. Matka meni joutuisasti Päikin kanssa höpöttäen (kiitos Päikki ja Nixi parhaasta matkaseurasta!) eikä tuntunut edes pitkältä. Ilmeisesti olen ajanut riittävän monta kertaa riittävän lyhyen ajan sisällä Saariselälle. Pohjoisessa oli kylmä ja ihanan valkoista. Yövyimme Keminmaalla Pohjanrannassa. Huoneessa oli +16 astetta lämmintä. Pipo oli yölläkin tarpeen. 😂 Se oli ihan hyvää treeniä lauantain kisapäivään ja + 6 asteiseen halliin, josta vietimme aikaa aamusta iltaan. EO-karsintojen ensimmäinen osakilpailuhan se meidät pohjoiseen ajelutti. Kisassa nähtiin parländer sisaruksista kolme, Nixi, Rauha ja Flaksi. Hienoa menoa oli kaikilla, mutta suuri menestys jäi vielä odottamaan. Nixi ja Rauha taituroivat kyllä kumpainenkin nollan agiradalta. Flaksi teki aiempia vastaavia karsintakisoja parempaa työtä, mutta puhtaita ratoja ei vielä tällä kertaa nähty. Hyppärillä putken jälkeen olisi tarvittu koiralta parempaa irtoamiskykyä (sitä on alkanut olemaan, mutta tällä kertaa pää kerkesi kääntyä kohti ohjaajaa ja irtoaminen ei onnistunut) tai ohjaajalta vielä vähän enemmän juoksupuristusta. Hyppäri meni hyllyksi, mutta olihan se hieno ja vauhdikas veto siihen asti. Ensimmäisellä agiradalla Flaksi otti harmillisesti muuten hienolla radalla lentokeinun. Toinen agirata taas sisälsi loikkapuomin ohjaajan suuren vedätyksen ja sivuirtoamisen takia, okseririman putoamisen ja putken suun ohituksen. Siitä huolimatta sekin oli sujuva veto. Kisavideoita on tullut jaettua jo instassa ja facessa, mutta tässä alla vielä agiradat. Hyppärin videon onnistuin hukkaamaan.

Eka agirata 10
Eka agirata toisesta kohtaa kuvattuna, tässä näkyy epäonnistuneen keinun jälkeinen hieno onnistuminen
Toinen agirata 15 

Sen verran reipasta meno oli kisaradoilla, että niistä jäi alun pienen harmistuksen jälkeen hyvä mieli sekä ohjaajalle että kennelhenkilökunnalle. Tornion reissu jäi siis vahvasti plussalle. Pitihän se sisällään hyvää seuraa, huonoa huumoria, kauniita maisemia ja vaihtelevia lämpötiloja. Ruokaakin saatiin, ensin Mustaparrassa ja sitten Umpitunnelissa. Medien voiton veivät ihanat Kaisa ja villänder Muka - fanitetaan! Flaksi ja Nixi voivat jatkossakin tehdä yhteisiä kisareissuja, niin hienosti tytöt tulevat keskenään juttuun.





Pikku-Frida vaihtoi Heinolassa takakontista toiseen. Isäni sai Haisulin synttäri-, nimppari- ja isänäpäivälainaksi. Koiranhoitajille suurkiitos! ❤

Fannin kuolemasta on kulunut muutamaa päivää yli vuosi. Edelleen Pikku-Akka on päivittäin mielessä ja usein puheissa. Olihan hän, Suuri Persoona. Meidän pieni nallekoira. 💔
Tänään on päivälleen viisi vuotta siitä, kun teimme kaupat tästä talosta. Edes pilkkopimeässä kamalassa vesisateessa ei kaduta. Kotona on hyvä olla.

Nyt taiteillaan tämä viikko läpi kohti oman seuran viikonlopun kisoja ja kisatalkoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti