Hiphiphurraa!

Harrastusrintamalla, agilityssa, projektit on vaiheessa, mutta muuten kaikki hallinnassa. 😁 Töihin liittyen syksyn olennaiset asiat kiteytyy hyvin perjantaina töissä sanomaani: "Olikohan mulla äsken joku ajatus päässä?". Hulinaa siis, onneksi meillä on supertiimi!

Postauksen otsikko viittaa ajatukseen siitä, että kova treeni alkaa pikku hiljaa tuottamaan jotain tulosta. Flaksi irtoaa nykyään hienosti esteille, kunhan lähetys tapahtuu kunnolla ja oikeassa ajassa. Tämä antaa ohjaajalle enemmän aikaa siirtyä seuraavaan paikkaan, kun ei tarvitse juosta kilpaa esteeltä esteelle. Kolikon kääntöpuolena kisoissa saattaa lipsahtaa nyt myös helpommin väärille esteille. Niin kävi eilen ensimmäisellä radalla Heilujen kisoissa, mutta olipahan silti hieno veto! Kisoissa nähtiin eilen Flaksin molemmat puolet. Toisella radalla virheen ja uusimisen jälkeinen turhauma tuotti taas ohjaajalle välitöntä palautetta, päin pomppimista ja napsimista, ja silloinhan ei voi myöskään irrota niin millekään esteelle. Viimeiseltä radalta Flaksi nappasi hienon voittonollan. Tässä sama rata ländereitten  vertailuna, Muka ja Flaksi ovat hyvin saman nopeuksisia, tällä kertaa Flaksi vei voiton kun otti etumatkaa putkien välissä ja ohjaaja jaksoi juosta kilpaa viimeiselle esteelle. Voittorata toisesta suunnasta kuvattuna.


Viikonlopun kisojen havainnot:
-lähtö vaatii napakkuutta ja tarkkuutta
-irtoaminen onnistuu, kunhan lähetys on kunnollinen ja oikea-aikainen
-parempi irtoamiskyky vaatii myös enemmän tarkkuutta ohjaajalta tilanteissa, joissa pitää tulla haltuun

Kisojen lisäksi hallilla on käyty treenaamassa erilaisilla kokoonpanoilla. Kety on ottanut asiakseen tehdä mattotreeniä Flaksin kanssa puomille. Tiistaina Jennan treenissä näytettiin missä nyt mennään. Hieno osuma, vaikka ohjaaja käskytti jo voimakkaasti putki-käskyä. Liikehäiriöt on edelleen tosi haastavia. Tässä  Flaksin keskiviikon Sannin valkkuryhmän omatoimitreenit. Roopekin on kaivettu kesän jälkeen naftaliinista. Vähän varovaisesti aloiteltiin treenit, jätkä kun oli pudonnut sängyn reunalta ilmeisesti pistorasian reunaan itsensä kolhien kotonaan. Onneksi taidettiin selvitä säikähdyksellä. Liike on hyvää ja intoa on kyllä, paitsi ei sängylle ja sohville hyppimiseen. Mutta se ei kuulemma ole niin väliksikään! 😜

Hain Roopen pitkästä aikaa meille siis viime sunnuntaina. Lauantaina meillä oli koulupäivä eli siis työpäivä, joten Teemu ja Flaksi kävivät Lohjalla yhden hyppärin verran ilman ketyä. Fiilis oli kuulemma sekava, kun on niin rutinoitunut siihen, että kenneltyttö hoitaa oman tonttinsa ja koiran valmiiksi lähtöön. Mielelläni minä mukana aina olenkin osana tiimiä. Saanan kuvaama rata oli iloinen yllätys, kiitos! Hylly, mutta hyvää pätkää.

Tänään meidän piti olla JAUn seuramestaruuskisoissa, mutta olen niin flunssainen, etten voinut lähteä juoksemaan. Niin jäi kisat siis väliin Roopelta, Jyrältä ja Fridalta. Ja lopulta Flaksiltakin, Teemulla on niin paljon ruotsin opintoihin liittyviä kotitehtäviä.... Ruotsin kielioppia riikinruotsiksi opetettuna. Siinä on tekemistä! Arki-illat viuhuu vauhdilla työtöitä, koiratouhuja ja opintoja paiskien. Viisi päivää syyslomaan. Kety karkaa iskän kanssa Intiaan. 😎 Sitä ennen nautitaan vielä syksyn väriloistosta.