maanantai 18. helmikuuta 2019

Riski on, että kaikki ei mene niin kuin toivoisit -

voi olla, että se menee paljon paremmin. Tai sitten ei. Positiivisesta alkuasenteesta huolimatta Lohjalla toissaviikonloppuna kävimme ei se siitä-kisoissa. Lähdöt olivat Flaksille vaikeita. Kisasimme Teemun kanssa peräkkäin, ja keskimmäisellä radalla hyllytimme Jyrän kanssa jo ennen ensimmäistäkään estettä (saavutus sinänsä!) kun Jyrä karkasi lähdöstä Teemun ja Flaksin perään.  Ei  merkintöjä kisakirjaan Flaksille eikä Jyrälle. Kaiken huipuksi sää oli todella inha, hallissa kova tunku ja kisapäivä todella pitkä pitkine odottamisineen kun kisoja pyöritettiin järjestyksessä medi-mini-pikkumini. Kurjuuden maksimointia. ;) Olemme tottuneet niin hyvään ja nopeisiin kisapyörähtämisiin.

Ensimmäinen Jouni Kauton tuomaroima hyppyrata oli vauhdikas ja mukava rata. Flaksin osalta se sujui hienosti, harmillisesti lopussa yksi hyppy jäi suorittamatta kun ohjaajan persjättö oli inasen myöhässä. Hylätty rata siis. Jyrän ja minun hyppärillä oli myös hyvät hetkensä, vaikka alkuvaiheessa rataa jo hyllytimmekin. ;) Agiratojen tuomarina toimi Mia Laamanen. Myös Mian radat olivat koiran kannalta melko loogisia, ja testasivat erityisesti keppien ja kontaktien osaamista. Flaksi sai ekalta agiradalta tuloksen 15 (puomin alastulo, kepit, keinu) - eli taitopuutteita tuli esiin. Vire oli kova, ja malttia ei löytynyt.  Jyrän toinen rata oli tosiaan hylly jo ennen ensimmäistä hyppyä. Rata oli muutenkin yhtä kaaosta, Jyrä keskittyi moneen muuhun kun siihen, mitä yritin ohjata tekemään. Flaksin viimeinen rata oli valitettavasti Flaksin osalta päivän huonoin veto. Aina olisi mukavinta lopettaa päivän parhaaseen rataan, mutta aina se ei vaan toteudu. Radalla tuli virheitä keinulla, kepeillä ja Flaksi loikkasi jopa A-esteen. Lopussa meni sitten hyllyksi, ohjaajalla oli pudonnut hanskat jo pitkän aikaa ennen sitä. Jyrän ja minun rata sisälsi paljon säätöä, koiran omia ratkaisuja ja ohjaajan myöhästyneitä ohjauksia. Kiitos Päikki kuvaamisesta! Lohjan kisojen jälkipyykkinä Flaksi kävi treenaamassa ennen lomalle lähtöä rauhoittumista ja keinua. Vakavassa pohdinnassa oli myös ensi viikonlopun Turun EO-karsintojen jättäminen väliin. Taidamme kuitenkin mennä sinne, ilman minkäänlaisia tavoitteita. Ihan vaan sillä asenteella, että kisa kun kisa. Suoraan puolentoista viikon tauon ja tuhannen kilometrin ajomatkan jälkeen.  Ja Jyrä puolestaan otti hissikyydin takaisin ykkösluokkaan. Jatkamme siis yhteistyön harjoittelua ykkösissä!



Roopen kanssa kävimme maanantai-illan iltakisoissa HAUlla. Teemu lähti kiltisti kennelpojaksi, jotta sain keskittyä kisaamiseen ja kuvasi radat. Se on kyllä tosi mukavaa, ja antaa rauhan keskittyä ratojen opiskeluun. Ensimmäinen rata tuntui kököltä, ohjaaja tunsi juoksevansa perunapellossa (HAUn pohja on minulle kyllä haastava) eikä koirakaan liikkunut eikä irronnut esteille niin kuin yleensä. Toiselle radalle sisuunnuin, ja päätin olla napakampi. Myös koira oli napakampi. Kontaktit ei suju vielä kisoissa, hyllytimme vikalle esteelle Ropsun hypättyä sen väärin päin kun ohjaaja jäi juoksukisassa kun nalli kalliolle A:n varmistelun jälkeen, ja olihan ennen sitä jo virheitä- mutta radasta jäi hyvä fiilis. Saviojan Anne oli suunnitellut kivat ykkösluokan radat! Ropsu on palautettu nyt kotiinsa kera vanhemmilleni hoitoon päässeen Fridan, mutta tästä jatketaan! :)



Flaksi on vihdoin käynyt myös selkäkuvissa Tammiston Evidensiassa. Kuvien lausunnot tulivat jo Kennelliitosta. Kaikki on priimaa, kyynärät 0, selkä 0 ja lonkat A! Hieno homma. Harrastuskin voi jatkua siltä osin hyvillä mielin.



Viime viikonloppuna kerkesimme Mäntyharjun ja Laukaan kautta Saariselälle. Laukaassa juhlimme viisikymppistä Soilea kovasti laulaen, nauraen ja höpöillen. Onnea edelleen! Juhliin osallistui myös koiralauma Flaksi ja Nero ja Ringo, joista jälkimmäinen jopa lauloi mukana. Flaksi laittoi ensin pojat järjestykseen ja ihastui sitten kovasti Ringoon. Jopa niin kovasti, että Ringo oli hetkittäin hätää kärsimässä ja koetti paeta innokasta tyttöä tuoleille turvaan. Kristallipallo paljastui kivaksi valokuvattavaksi!








Hiihtolomaa vietämme Saariselän maisemissa. Viimeksi olimme täällä neljä kuukautta sitten. Silloin oli vielä Fanni Manninenkin vahvuudessa mukana. Tämän reissun mahdollisti kahdeksan kuukautta sitten  kesäkuun reissulla Pohjois-Lapin koirakerhon agikisojen Saariselkäcupin voitto ja vanhempieni Fridan hoitopalvelu, kiitos. <3 Flaksi tarjosi hotellilahjakortilla meille viisi vuorokautta täällä Santa´s Hotel Tunturissa. Meidän lisäksi hotellissa on paljon japanilaisia, israelilaisia, saksalaisia ja venäläisiä. Agituttuja on tunturissa kyllä. Marjon ja Killen kanssa kipusimme eilen tuuliselle Kaunispäälle. Tai oikeastaan Flaksin kanssa kiipesimme kahdesti, olimme meinaan jo alaspäin tulossa kun kohtasimme Marjon, ja päätimme lähteä seuraksi uudestaan ylös. Lomalla on siis liikuttu (Teemu hiihtäen!), luettu ja lepäilty. Aurinkoiset päivät antavat vielä odottaa itseään, mutta hyvin olemme viihtyneet.



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti