Niin on kisattu taas tunturissa. Kesken viikonlopun lauantaina on perinteisesti iskenyt hetkellinen kisaväsy, jonka aikana mietitään koko homman mielekkyyttä tai vähintäänkin sitä, josko lauantaille ottaisi aina vaan kaksi starttia. Kisojen edetessä ja tulostason parannuttua on taas helppo todeta, että ensi vuonna taas koko rahalla, kaikki startit! On täällä niin letkeä meininki. Kisa-aikatauluja ei aikaisteta, välissä kerkeää lounastamaan kisapaikalla kodassa tai omille eväilleen. Kuuluttaja on Suomen paras! Leena selostaa kisoja sellaisella otteella ja sydämellä, että kisavideoiden katsominen saa myös ihan uuden ulottuvuuden. Maisemat ja lenkkimaastot on upeat. Kisaluokat on pieniä. Palkinnot on hyviä. Suosittelen lämmöllä!
Lauantain kisarupeama aloitettiin yhdentoista pintaan, eli hyvinkin inhimilliseen aikaan. Flaksi sai päivän aluksi hyllyn, jossa nähtiin mm. melkoinen lentokeinu. Se saatiin kuitenkin onneksi uusittua. Frida otti ensimmäiseltä radalta vitoset A:lta ja keinulta (tulos 10). Tässä kohtaa ohjaaja oli kuitenkin kaikkiin kolmeen rataan sangen tyytyväinen, koska radat sinänsä pysyivät kasassa. Hypärillä pakka hajosikin sitten ihan totaalisesti. Ohjaaja ei muistanut rataa sille lähtiessään, ja sen kyllä huomasi. Se ei ainakaan auttanut asiaa, että radalle lähtiessään vielä hoki, ettei muista mihin pitää mennä. Harmitti, mutta siitä päästiin yli. Aina pitää olla valmiina jatkamaan ja tekemään parhaansa, oman koiran takia! Flaksin hyppäri oli hieno, vaikka yksi hyppy väärinpäin tulikin napattua. Parin sössimisen jälkeen koko bändissä sisuunnuttiin sen verran, että Flaksi teki luokkanousun ja on vihdoin kolmosissa. Melkoinen työvoitto, vaikka kuinka menisi aina vaan tekemään onnistunutta rataa joka ikisen kerran kisoissa radalle lähtiessään, on turha väittää, etteikö tuota luokkanousua olisi jo odoteltu. Onhan tässä mennyt jo jonkin aikaa vitosen tyttönä. No, nyt on Flaksi kolmosissa!
Kisoihin valmistautuminen tehtiin huolella. Istuttiin iltaa hyvässä seurassa ja isäntä polkaisi seitsemänkymmenen kilometrin lenkin upeissa maisemissa Saariselältä Inariin.
Täällä olomme aikana lumet ovat sulaneet. Tässä kuvia alkuviikosta Kaunispään laelta ja laskettelukeskuksen luota. Oli kuulemamme mukaan huikea kokemus lasketella lämpimässä säässä auringonpaisteessa! Itse päätimme jättää turvallisuussyistä tuon huvin väliin tälläkin kertaa.
Perjantain iltakisoissa Flaksi aloitti kisaamisen tunturissa hienolla radalla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli radalla, mutta kieltoja pari sai vasta ihan viimemetreillä kympin verran. Kympillä pääsi kuitenkin pienen luokan voittoon. Frida varasti radalle perjantaina (kaksi kertaa) sillä seurauksella, että eka radalla ohjaaja ei kerennyt kolmosen takaakierto-ohjaukseen ja saatiin kielto. Flaksin toinen rata pääsi lipsahtamaan hyllyksi. Frida otti vielä toisen vitosen riman pudotuksella, sillä oltiin kisan kolmansia. Illalla istuttiin laavulla perinteiden mukaan.
Lauantain kisarupeama aloitettiin yhdentoista pintaan, eli hyvinkin inhimilliseen aikaan. Flaksi sai päivän aluksi hyllyn, jossa nähtiin mm. melkoinen lentokeinu. Se saatiin kuitenkin onneksi uusittua. Frida otti ensimmäiseltä radalta vitoset A:lta ja keinulta (tulos 10). Tässä kohtaa ohjaaja oli kuitenkin kaikkiin kolmeen rataan sangen tyytyväinen, koska radat sinänsä pysyivät kasassa. Hypärillä pakka hajosikin sitten ihan totaalisesti. Ohjaaja ei muistanut rataa sille lähtiessään, ja sen kyllä huomasi. Se ei ainakaan auttanut asiaa, että radalle lähtiessään vielä hoki, ettei muista mihin pitää mennä. Harmitti, mutta siitä päästiin yli. Aina pitää olla valmiina jatkamaan ja tekemään parhaansa, oman koiran takia! Flaksin hyppäri oli hieno, vaikka yksi hyppy väärinpäin tulikin napattua. Parin sössimisen jälkeen koko bändissä sisuunnuttiin sen verran, että Flaksi teki luokkanousun ja on vihdoin kolmosissa. Melkoinen työvoitto, vaikka kuinka menisi aina vaan tekemään onnistunutta rataa joka ikisen kerran kisoissa radalle lähtiessään, on turha väittää, etteikö tuota luokkanousua olisi jo odoteltu. Onhan tässä mennyt jo jonkin aikaa vitosen tyttönä. No, nyt on Flaksi kolmosissa!
Huippufiilistä lisäsi se, että pikku-Frida onnistui nakottamaan lähdössä paikallaan ja ohjaaja sai itsensä oikeisiin asemiin ja painostettua kontaktitkin puhtaiksi. Fridalle siis eka sm-nolla, sij. 4.
Sunnuntaina ensimmäisellä radalla tuli keppivirhe, tuloksena siis 5. Flaksin elämän ensimmäinen kolmosten startti meni myös vähän niin ja näin, ohjaaja naureskeli jo matkalla. Tulos 15, kieltoja kaksi ja rima. Loppusuora oli kuitenkin hyvä. Toiselta radalta sain taisteltua Fridan kanssa nippanappanollan, vaikka kontaktit olivatkin hitaat ja ohjaajan liike kangistui kangistumistaan radan aikana kun selkä alkoi ilmoittamaan olemassaolostaan. Onneksi tässä lajissa ei jaeta tyylipisteitä, Fridalle toinen sm-nolla plakkariin. Flaksi puolestaan kaahasi medien voittoon ja sai samantien valiokellon käyntiin, tiktak!
Vaikka ei olettaisi mitään, on aina hyvä varata matkaan pullollinen shampanjaa, kaikkeen on oltava valmiina! :)
Ja nyt voidaan aloittaa perheen kesken kisa siitä, kumman koiralla on ensin ensi kesän sm-nollat kasassa. Molemmilla on asiaan liittyen omanlaisensa haasteet matkassa. ;) :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti