Niin se on taas hujahtanut pari viikkoa viimeisimmästä blogipäivityksestä. Arki on mennyt vauhdilla koirien treenien, työnteon ja pihan syystoimien merkeissä. Pihaan on laitettu vähän sipuleita: liljoja, erilaisia tulppaaneja ja keltakoiranhammasta. Muratteja, pelargonioita ja verenpisaroita otettiin sisälle talvehtimaan. Kelloköynnös kuvittelee, että juuri nyt on kesä kukkeimmillaan. ;) Ehkä nekin koetetaan vielä säilöä talven yli. Emäntä on juossut koirien kanssa treeneissä kun isäntä on edelleen juoksukiellossa ja kuntouttaa jumppaamalla polveaan. Olenpa päässyt kokeilemaan yhteistyötä Jyränkin kanssa -kiitos luottamuksesta Martti ja Leena! Vaikka Jyrä hieman ihmeissään taisi ohjaajasta ollakin, teki hän herrasmiehenä hienosti töitä. Meillä oli tosi kivaa!
Frida ja Jyrä tulevat mukavasti juttuun keskenään. Siksi Frida onkin päässyt seuraneidiksi Jyrän treenireissuille. Yhden kerran leikittiin kumpi pomppaa korkeammalle -leikkiä. Molemmat onnistuu tekemään tasajalkapompun kasvojen korkeuteen. :P
Fridan kanssa olemme päässeet aloittamaan valmennusryhmätreenit Liukan Villen ryhmässä. Viimeksi kävi ilmi, että olen eri surkea valssaaja. ;) Lihaskuntoliikkeitäkin saa tehdä.... No, syksy etenee ja koitetaan kasvattaa kuntoa.
Nyt hengähdetään hetki syysloman merkeissä. Jos löytyisi vaikka suppilovahveroita. :)
Eilen Flaksin kanssa käytiin kisaamassa kahden vitosen ja yhden kympin verran. Päivän ekalla radalla tuli lentokeinu. Sen jälkeen Flaksilla paloikin koko touhuun hihat, mutta onneksi neiti palautui ja teki hienoa pätkää sen jälkeenkin. Kepeille meno oli hyvä! Päivän toinen rata oli meidän päivän paras. Vitosella oltiin kolmansia. Etenemä oli lähellä viittä, ja ilman koiran pysäytystä kesken radan olisimme siihen ehkä yltäneetkin. Flaksi oli medien nopein, yksi maksi meni lujempaa. Tälläkin kertaa ohjaaja tössi koiran radan, mutta koitetaan ottaa opiksi. ;) Flaksia ei todella tarvitse ottaa Fridan tapaan haltuun, päin vastoin pitää yrittää ajoissa kertoa mihin suuntaan saa itsenäisesti kurvailla. Mitä vähemmän on itse lähellä esteitä sen paremmin menee. Päivän viimeisellä radalla saatiin hämmästyttävästi vain yksi vitonen ja oltiin kolmansia, vaikka turhautumistössäyksiä tuli kyllä hieman enemmän. ;)
Fridan kanssa olemme päässeet aloittamaan valmennusryhmätreenit Liukan Villen ryhmässä. Viimeksi kävi ilmi, että olen eri surkea valssaaja. ;) Lihaskuntoliikkeitäkin saa tehdä.... No, syksy etenee ja koitetaan kasvattaa kuntoa.
Nyt hengähdetään hetki syysloman merkeissä. Jos löytyisi vaikka suppilovahveroita. :)
Eilen Flaksin kanssa käytiin kisaamassa kahden vitosen ja yhden kympin verran. Päivän ekalla radalla tuli lentokeinu. Sen jälkeen Flaksilla paloikin koko touhuun hihat, mutta onneksi neiti palautui ja teki hienoa pätkää sen jälkeenkin. Kepeille meno oli hyvä! Päivän toinen rata oli meidän päivän paras. Vitosella oltiin kolmansia. Etenemä oli lähellä viittä, ja ilman koiran pysäytystä kesken radan olisimme siihen ehkä yltäneetkin. Flaksi oli medien nopein, yksi maksi meni lujempaa. Tälläkin kertaa ohjaaja tössi koiran radan, mutta koitetaan ottaa opiksi. ;) Flaksia ei todella tarvitse ottaa Fridan tapaan haltuun, päin vastoin pitää yrittää ajoissa kertoa mihin suuntaan saa itsenäisesti kurvailla. Mitä vähemmän on itse lähellä esteitä sen paremmin menee. Päivän viimeisellä radalla saatiin hämmästyttävästi vain yksi vitonen ja oltiin kolmansia, vaikka turhautumistössäyksiä tuli kyllä hieman enemmän. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti