sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kaikkein tärkeimpiä ovat alimmat askelmat onnistumisten tikapuilla

Syysloman päätösviikonloppuna kävin kisaamassa Ojangossa Fridan kanssa kolme rataa. Ensimmäinen agirata sujui toista vauhdikkaammin erityisesti kontaktien osalta, mutta onnistuin itse ohjaamaan huolimattomasti viime metreillä ja hyllytimme radan. ;) Olin kuitenkin tyytyväinen kohtalaisen vauhdikkaasti sujuneeseen puomiin. Hyppärillä teimme hitaan nollan. Anne Savioja oli tehnyt kivan vauhdikkaan suoria linjoja putkien välissä sisältäneen radan, joka siis on Fridalle ihan kaikista hankalinta osata. Suorat hypyt on vaan niin kovin vaikeita hahmottaa. Oli kuitenkin kiva saada ehjä kokonaisuus. Viimeinen rata oli yliaikanolla. Frida hiipi ja jäi kontaktialueelle puomilla, mutta ei laittanut kriteerin mukaisesti tassuja maahan. Sitten odoteltiin. Ikuisuudelta tuntunut aika. Mutta hei, pidin kriteeristä kiinni! Päädyimme myös Urheiluuruutuun, joten jatkossa harrastamme siis oikeaa urheilua. :P Kts. Urheiluruutu kohta 16.46

Viikolla on ollut melkoista lentoa. Töihin paluu loman jälkeen sujui vaivatta. Mikäs siinä, kun on maailman paras työpari. :) Vapaa-ajalla on kyläilty, tehty työhommia, treenailtu ja valmistauduttu talveen (pihahommia ja nastarenkaat autoon). 


Ollaan käyty treenaamassa Flaksin kanssa Jennan opissa. Keppihaaste meni hienosti! Roopen kanssa on tehty kontakteja ja keppejä, ja jätkä pääsi Fridan tilalle Villen treeneihin. Kovaa meni. Ei tosin aina sinne minne minä olin ajatellut. Koitetaan asentaa vielä sellaisia kääntymis- ja ohjaukseen tulemisominaisuuksia räyhäkkään äänen ja asenteen lisäksi. ;) Räyhäkäs asenne tosin pätee toistaiseksi vasta oman tutun hallin treeneissä. Kisoissa on liian monta ihmeellistä asiaa ja vauhtikin huomattavasti maltillisempaa. Tänään esim. ihmeteltiin sellaisia keltaliivisiä tyyppejä radan varressa, niitä oli putken takanakin. ;) Kivaa oli silti! Perjantaina Tampereelle harjoittelemaan lisää uusia paikkoja. Flaksin kanssa tuli myös tehtyä sutta ja sekundaa. Eka agirata oli melkoista kohellusta alusta alkaen. Toisen agiradan alku tuntui hieman paremmalle. Hyppäri oli paras veto, mutta hieman neiti kaahasi lopussa omiaan, eipä tosin ohjaajan suunnittelema rytmin muutoskaan toteutunut. Niin että hyvin irtos! ;)  Oli kyllä taas tosi kivaa! Isännän polvi vaan alkaa olla jo kunnossa, saas nähdä päästäänkö me tytöt enää yhdessä missään vaiheessa kisaamaan... Hyvä, että isännän polvi on kunnossa, eipä sillä. :)

Ja Fridan kanssa ainakin pääsen kisaamaan. SM-kisoihinkin kesällä. Eilen nimittäin paistoi päivä risukasaan ja saimme sen puuttuneen agilitynollan. Toinenkin oli tarjolla, mutta kartturoin yhden hypyn takaakierroksi vaikka olisi pitänyt mennä vaan suoraan. Frida teki just niin kuin sanottiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti