sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Tipuaskelia kohti tavanomaisempaa arkea


Kuvat ovat tältä aamulta hallin lähimetsästä. JAU-halli on avattu vapaatreenaukseen erityistä hygieniaa ja varausten välistä turvaväliä sekä hallissa oleilevan porukan määrää rajoittaen, kaksi ihmistä saa olla kerrallaan kentällä. Olemme käyneet tällä viikolla siis töiden lisäksi agilityhallilla. Myös töissä noudatetaan erityisjärjestelyjä kaikkia turhia kontakteja välttäen. Sanoisin, että lähiopetukseen paluu kaikkine uusine järjestelyineen ja sääntöineen sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Toki sitä edelsi melkoinen työpuristus ja säätö useamman ihmisen toimesta ennen kuin siihen päästiin.  Nopeasti se kesäloma sieltä tulee näinkin säätäen ja käsiä alvariinsa pessen. Päivä kerrallaan.

Koirat olivat tosi innoissaan hallille pääsemisestä. Flaksi on yllättänyt näyttämällä, että keinu ja puomi ovat vielä ihan tuttuja kapistuksia. Frida-mummeli on kirmannut reikäpäänä vinkulelun kanssa ihan omia juttujaan. Flaksin kanssa on keskitytty puomin jatkoihin ja keinun treenaamiseen sekä erottelutehtäviin. Monenlaisia pieniä perustaitojen vahvistuksia on tarkoitus tehdä tässä kevään ja kesän mittaan. Kisatahan ei todennäköisesti tarvitse, ei ainakaan, jos Kennelliitto ei höllennä linjaustaan. Agilitykisoissa saisi olla koko päivän aikana vaan 50 ihmistä paikalla. Rataantutustumiset pitäisi järjestää viiden ihmisen ryhmissä. Voi olla, että järjestelyt suhteessa saavutettuun taloudelliseen hyötyyn eivät ole riittäviä monenkaan yhdistysporukan mielestä. No, kuulostellaan ja katsellaan tätäkin. Nämäkin on näitä asioita, joista joku muu, oletettavasti viisaampi, päättää, omaksi osaksi tulee vaan toimia annetun ohjeen mukaan.

Nautitaan kevään kauneudesta ja yritetään olla murehtimatta asioita, joille ei mitään voi. Edessä on kuitenkin kesä ja -loma, vaikka sekin tulee poikkeamaan monin tavoin tutusta ja totutusta. Kesäkuun alun Saariselän reissu jää tänä vuonna tekemättä. Toivottavasti pääsemme niihin maisemiin kuitenkin kesäkuussa 2021!

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äitienpäiväretkellä

Taas on saatu ihailla metsälenkeillä kevään etenemistä. Mikä ihana vihreys meidät onkaan ympäröinyt!









 Tälle kasville emme ole ehtineet etsiä nimeä. Tämä on kevään uusi bongaus. Tunnistatko?





Olemme olleet seitsemän viikkoa kiltisti kontaktitta kotona. Eilen ajelimme Nurmaalle äitienpäivänviettoon. Periksen ja tyttöjen jälleennäkeminen oli riemuisa. Toki Flaksin piti ensin pistää Roope kuriin ja nuhteeseen, mutta sitten jo juostiin yhdessä. Frida aloitti valtavan hepulijuoksemisen välittömästi autosta vapauduttuaan. Ei siis ihme, että mummo tilttasi illalla. Tänään kävimme aamulenkkinä kympin kävelyn - ei ollut kuuden jälkeen ruuhkaa eikä liiaksi kulkijoita (yksi sarvipääpeura). Mukava oli vaihteeksi talsia toisenlaisissa maisemissa. Kaikki koirat pääsivät tekemään myös vähän muutaman hypyn piha-agilitya. Ropsu oli tosi innoissaan, niin kyllä tytötkin. Huomisesta alkaen pääsemme JAU-areenalle vapaatreenailemaan hygienia huomioiden.



 Kiitos vanhemmille kestitsemisestä! Oravankyttääjä on palannut kotiin tähystyspaikalleen.
Kolme päivää etätöitä edessä. Sitten koirat saavat hetkeksi nukkumisrauhan. 😇

perjantai 1. toukokuuta 2020

Vappupäivän kävelyllä









Vappupäivän kävelyllä bongattiin metsässä kevään ensimmäinen kyy. Ei onneksi aiheuttanut edes sydämentykytyksiä, vaan pääsimme ihan rauhassa ohi. Mukulaleinikin voi lisätä tänä keväänä bongattujen listaan. Lisäksi lisää sini-, valko- ja keltavuokkoja ja imiköitä. Kohta on lehti puussa! Rentukan kukkia odotellaan vielä myös aukeaviksi.