Marraskuun alun kaunis valkea hanki on enää muisto vain, joten tänään vihdoin saimme aikaiseksi viritellä kausivaloja mörönpyllypimeyttä kesyttämään. Jos jotakin hyvää pimeydestä haluaa löytää, niin ainakin tulee mentyä riittävän aikaisin nukkumaan, kun muutama tunti töistä tulon jälkeen alkaa tuntumaan jo keskiyöltä. ;)
Viime viikonvaihteessa jäi blogi taas päivittämättä, mutta yritän palata sunnuntaipostausrutiiniin, katsotaan miten käy. Viime viikonloppuna kävimme koirien kanssa Nurmaalla kakkua syömässä. Hyvin maistui. Teemu jäi kotiin taltuttamaan päänsärkyä ja flunssaoireita. Sunnuntaina olo oli jo parempi ja kävimme BATin kisoissa, joista tuliaisina oli pari irtonollaa. Tupla uupuu siis vielä ensi elokuun SM-kisoihin, jos sinne asti mummokoiran kunto sattuisi kantamaan.
Kotimatkalla pysädyin Sonnasen rannalle valokuvaamaan. Onhan tuossa harmaudessakin oma viehätyksensä.
BATin kisoissa on mukava onnistua, koska siellä on aina hyvät palkinnot. Nytkin kotiin tuomisina oli koiranruokaa ja -herkkuja, villasukat, koiranleluja ja kisalahjakortit. Ville Liukan ensimmäisellä agiradalla oli kärjessä tiukkaa taistelua. Voiton veivät Petra ja villakoira Chip, toisena olivat Henna ja tolleri Elma ja Flaksi ja Teemu olivat kolmansia. Koska Flaksi ei suostunut odottamaan kunnolla lähdössä, joutui ohjaaja turvautumaan leikkaukseen ohjausvalintana persjätön sijaan ja sillä valinnalla taisi olla ratkaiseva merkitys tuloslistaan. Pääasia, että koira lähti radalle ohjaajan luvalla ja leikkauksetkin onnistuvat nykyään.
Esa Muotkan hyppäri meni hyllyksi, kun Flaksi ei ensin irronnut takaaleikkaukseen ja sitten harjoiteltiin vielä leijeröintipaikkaakin. Esan rata oli päivän mielenkiintoisin.
Tupla jäi siis haaveeksi, mutta toinen nolla kuitenkin napsahti Ville Liukan toisen agiradan voitosta.
Kaiken kaikkiaan Team Flaksin meno näyttää nyt mukavan varmalta ja hyvältä, vaikka pikkuvirheitä joukkoon edelleen mahtuukin. Flaksin kanssa voi tehdä koiran taitoja haastavia ohjausvalintoja, joiden myötä onnistumisista voi iloita varmisteluohjauksia huomattavasti enemmän.
Eilen olimme puolestaan KATin kisoissa Ojangossa. Marika Blom oli tehnyt kivat radat. Ensimmäinen rata meni hyllyksi alun uusinnasta, koska Flaksi porhalsi radalle ilman ohjaajan lupaa. Samaisella radalla oli sitten hyvä uusia keinukin. Viime viikonloppuna kontaktit toimivatkin erityisen hienosti sekä keinun että puomin osalta, tänä viikonloppuna ei osunut kumpikaan puomi. Toisella agiradalla oli kuitenkin jo yritystä osumiseen, ensimmäisellä ei edes sanottavasti yritystäkään. Toinen agirata hylkääntyi keppien rytmirikkoon kun pujottelu ei sujunut oikein, vaikka Flaksi oikein kepeiltä ulos tulikin. Marika näytti oikein hyllyn kesken radan, mutta oli sitten poistanut tuon tuomion kun ei ollut ihan varma, mitä radalla tapahtui, ja ohjeiden mukaisesti päätti tuomaroida kilpailijan eduksi. Flaksi oli siis tuloslistalla kolmantena puomivitosella, mutta annoimme palkinnot eteenpäin oikealla kolmoselle, joka oli tuloslistan neljäntenä.
Sitten oli kaksi Salme Mujusen hyppyrataa, jotka olivat vain reilut sataneljäkymmentä metriä pitkät ja medeillä oli rimakorkeutena 30 cm. Molemmat hyppärit kirmattiin siis reilusti alle kolmeenkymmeneen sekuntiin. Ensimmäinen hyppäri lipsahti kuitenkin hyllyksi kun Flaksi ajautui väärälle puolelle yhtä hyppyä. Viimeiseltä radalta sitten voittonolla. Salmen radoilla kokeiltiin palata vanhaan lähtötyyliin palkalla, kun se kerran nykysäännöin on mahdollista. Viimeinen rata olikin lähdöltään päivän paras. Ja hyvä niin, koska linjan valumiselle ei ollut lähdössä mahdollisuutta ensimmäisen esteen ollessa rengas.
Viikonloppuun on mahtunut mukavia metsälenkkejä. Eilen kisoissa Ropsu yllätti lenkkeilemällä ilman ainuttakaan haukahdusta Tiina shelttilauman mukana. ;)
Töissä on ollut hektistä ja haasteellista. Viimeinen kuva tiivistää tunnelmia töiden suhteen varsin osuvasti. Onneksi arkeen mahtuu myös paljon iloa ja hyvää mieltä. "Onni on tässä hetkessä, kun ehdin pysähtyä sen äärelle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti