Puuh. Onpahan ollut haipakkaa agilityrintamalla. Kaksi aivan huikean hienoa ja mukavaa, mutta samalla myös henkisesti ja vähän fyysisestikin rankkaa (jopa kenneltytölle!) arvokisaviikonloppua putkeen takana. Ei suosi maajoukkuekoirakoita SM-kisojen nykyinen järjestämisaika, mutta näillä mennään. Tanskan Pohjoismaidenmestaruuskisojen lisäksi nyt on siis takanapäin jo suomenmestaruuskisatkin. Ne kisattiin viikonloppuna Valkeakoskella. Perjantaina kun kurvasimme suoraan työpaikan pihasta kiireellä matkaan, oli sekä kenneltytöllä että ohjaajalla hieman löysä fiilis. Tuo fiilis ei kuitenkaan painanut liiaksi kisakentällä, vaan Team Flaksi otti etkokisojen hyppyradan voiton. Voitto tuli tällä kertaa pienellä erolla, mutta voitto on aina voitto, ja tällä kertaa kisaajia oli reippaanlaisesti - ei huonosti mummokoiralta olla 1./134. Erityisen upeaa tämä on ajatellen, että olimme kotona vasta tiistaina edellisestä reissusta. Toki ohjaaja ja koira välihuollettiin heti tiistaina Jossun/Ketteräkettu toimesta.
Kasseja ei edes kaikkia purettu kisareissujen välissä. Osa kuitenkin, kun pitihän ne kisavaatteet pyykätäkin välillä. Flaksi pakkasi mukaan vinkupallon ihan itse (tosin henkilökunta ei hyväksynyt ko. lelua mukaan hotelliin).
Valkeakoski oli hyvin toimiva kisapaikka. Olimme siis Tehtaan kentällä eli lainasimme HAKAn futaajien mestoja. Majoituimme kilometrin päässä kisapaikalta, joka olikin kätevä juttu. Meidän ei tarvinnut taistella kisapaikan välittömän läheisyyden parkkipaikoista, kun taapersimme paikalle jalan. Aamu- ja iltalenkit heitimme mukavissa maisemissa. Hotelli Waltikka toimi hyvin koiran kanssa majoittuessa. SMkisat ovat ensi vuonna samassa paikassa. Toiverikkaana alustava hotellivaraus samaan paikkaan on jo tehty. Aika näyttää, onko Flaksi vielä ensi syksynä kisakunnossa. Päivä ja kisa kerrallaan mennään.
Etkojen agirata meni hylätyksi suoritukseksi, kun Flaksi yllättäen luki käännöksen väärin ja kääntyi putkeen puomin sijasta. Lauantain yksilökarsintarata tarjosi haasteita, mutta oli tosi mukava ja yleisölle mielekäs rata seurata. Team Flaksi tykkäsi radasta, vaikka ei sitä nollannutkaan. Valitettavasti ohjaajan hienosta tsempistä huolimatta radalle mahtui pari kieltovirheeseen johtanutta Flaksin piruettia. Ne olivat kyllä nopeita ja näyttäviä, mutta tällä kertaa täysin väärässä paikassa. Tuloksella 10 ei ollut mitään asiaa finaaliin. Siirryimme siis tänäkin vuonna jo aikaisessa vaiheessa katsomoon. Juliuksen pitsa toimi lohduttajana.
Karsintahyppäristä on tallenne kahdesta suunnasta. Samoin sunnuntain joukkuekarsintaradasta, jolla team Flaksi teki JAU:n medien ainoan nollaradan. Ei tarvinnut juosta siis sunnuntaina sateessa joukkuefinaaliakaan.
Raasillan täyden kympin sisarusparvesta osallistui SM-kisoihin tällä kertaa vain sisko ja sen veli, Flaksi ja Skumppa. Oli kiva nähdä, Mirva!
Ensi viikonloppu pidetään agilityvapaata! Kisasuunnitelmat kohti MM-kisareissua on kuitenkin jo tehty!
"Oi kultani, älä niin huoli Vaikka terävä ja viuhuva nuoli Saattaa meihinkin osua kyllä Mitä huominen ottaa, antaa Sitä tänään vielä et voi kantaa Eikä ne murheet meihin yllä
Ja meillä on aikaa vielä Nauruun, leikkiin ja rakkauteen Iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä Kääntää kellot kohdalleen Joka ainoa päivä on tänään
Älä kaunaa mennyttä kanna Sen viimein jo lähteä anna Takkinsa ottaa ja ovella kiittää Älä pelkoa tulevaisuuden Älä onnen tai onnettomuuden Me olemme tässä ja nyt ja se riittää
Meillä on aikaa vielä Nauruun, leikkiin ja rakkauteen Iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä Kääntää kellot kohdalleen
Joka ainoa päivä on tänään"
Juha Tapio, Meillä on aikaa
Hetkiä tulee ja menee. Merkityksellisimmistä tulee muistoja.
Flaksi Tours PM-kisareissu Tanskaan Vipperödiin lisätään muistojen arkkuun. Hund360 -areena sijaitsi maaseudulla peltojen keskellä ja toimi kisapaikkana erinomaisesti. Juta pohjana ei ollut meidän tiimille mikään ongelma. Yksi rima tippui perjantaina etkokisoissa, sen jälkeen Flaksi oli kalibroinut hyppynsä. Erinomaista treeniä MM-kisareissua silmällä pitäen.
Kisoissa oli kolme kromfohrländeriä, Flaksin lisäksi Susannen Gabi ja One Way Tanskasta.
Majoituimme Comwell Roskilde -hotellissa, jota voimme suositella siistiyden, rauhallisuuden ja erinomaisen aamupalan takia. Hotellilta oli 3 kilometriä Roskilden keskustaan ja parin kymmenen minuutin ajomatka kisapaikalle.
Turistiosuus perjantaina sisälsi Roskilden katedraalin, joka olikin kaunis vierailemisen arvoinen paikka. Flaksi pääsi tosin vain pihalle asti ja joutui odottamaan meitä autossa. Sateinen turistipäivä oli oiva tähän toimintaan.
Niin upeaa nähdä usean aikakauden tyylejä yhden katon alla!
Toki matkalla katsastimme Ruotsin puolella myös Brahe Husin tälläkin kertaa. Hyvä pysähdyspaikka, joka kannattaa aina hyödyntää.
Flaksi on upea reissukoira, helppo ja mutkaton niin kaupungissa kuin maaseudulla. Taas kävelimme Tukholman ihmisvilinässä ilman ongelmia. Känkky toimi luottopelin tavoin yllättävissäkin tilanteissa. Hieman harhauduimme reitiltä sekä Köpiksessä että Tukholmassa, mutta kaikesta selvittiin, naurulla ja nopeilla liikeillä. 2000 km lisää mittariin tuli autovanhukseen. Meidän luottoratsut on molemmat jo ikäneitoja. Kiitos Teemu parhaasta mahdollisesta reissuseurasta, our team work is dream work. Oli hienoa päästä jälleen mukaan avuksi ja jännittämään kisasuorituksia. On kiva harrastaa kisaketyilyä, kun kisaaja selvästi arvostaa saamaansa palvelua.
Team Flaksin @flaksimus PM-kisojen radat, kaikki kuusi. Suosikkirata oli yksilöfinaali (eka rata koosteessa), jolta tulos 10, sij. 9 (puomiloikka ja ohjaushätäily), mutta niin paljon hyvää, mm. upeat poikkarit.
3/6 nollaa: joukkuerata, kevyt 10 esteen kirmaisu (nro 2 koosteessa) , karsintahyppäri (nro 3) sisälsi pyörintää, ei kiellon arvoisesti, sij. 7 ja etkojen hyppäri (nro 5), jolla myös hieman vaikeuksia ohjautua esteelle, vaikkakaan ei kiellon arvoisesti. Yksilökarsinta-agirata oli hylly, joka sisälsi eniten sitä sun tätä ja sattumuksia (nro 4). Etkojen agirata hylkääntyi keinun uusimiseen (nro 6). Tuomarille keinu kelpasi, ohjaajalle ei.
Radoilla nähtiin siis Tanskassa Team Flaksin osaamista, mutta myös valitettavia pikkuvirheitä. Hetken harmittelun jälkeen poimittiin helmet joka radasta. Oli mahtavaa kun finaalipaikka aukesi, ja finaalissa tarjoilitte hienoja hetkiä, vaikka kokonaisuus ei ihan kantanutkaan. Onnea kaikille upeille mitalisteille! Kiitos seurasta! Kokonaisuudesta päällimmäinen fiilis on ilo.
Tästä on hyvä kääntää katseet kohti SM-kisoja ja uusia seikkailuja! Koira ja ohjaaja on jo välihuollettu - kiitos @ketterakettu Jokainen uusi rata on uusi mahdollisuus!
