On noustava joka aamu päättäväisenä, jos aikoo käydä nukkumaan tyytyväisenä

Marraskuu. Pitkä ja pimeä. Kolea ja kurainen. Pitkä tekemättömien töiden lista, jota puretaan asia kerrallaan. Niinhän sitä sanotaan, että asenne ratkaisee. Ollaan siis tietoisesti etsitty kivoja juttuja päivistä. Kuvassa yksi, pienen hetken auringonpilkahdus kesken työpäivän. :) Pihaan on viritetty valoja. Otsalamput ovat aktiivisessa käytössä. Isäntä on juoksulenkkeillyt kaikesta huolimatta ahkerasti. Flaksi lenkkeilee tyytyväisenä, Frida hieman vähemmän. Fanni-mummo on saanut ihan omat lenkit.

Hallille on tehty täsmäiskuja milloin hyppytekniikan, milloin puomin käännösten ja suoraan menon alaosumien treenien, milloin keinutreenien muodossa. Kotona sitten jumppaa ja syvien lihasten treeniä. Onneksi tuo touhuileminen on hauskaa, tekemistä tuntuu riittävän agilitynkin saralla.

Viime viikonlopun skottiherran tuomaroimilla radoilla Jyrä teki erityisen hienoa työtä. Harmillisesti ohjaajan ohjauslapsuksiin kaatui tällä kertaa Jyrän radat. Flaksi taas oli se vanha pomppiva ja hilluva, esteille irtoamaton kaveri. Yksi nolla kuitenkin Flaksin ja Teemun plakkariin, voitokas ja hyppysertin arvoinen sellainen. Nyt on sitten SM-nollat kasassa parivaljakolla. Yksi tavoite saavutettu. Sellainen, joka keruukauden alussa tuntui vielä hyvin kaukaiselta. Hyppy- ja agilitysertejä on nyt kaksi kumpaistakin, nyt vaan odotellaan vuoden kulumista. Niin ja mistähän sen hyvän näyttelytuloksen taikoisi?

Jyrän radat:
Eka
Toka
Kolmas
Neljäs

Flaksin radat:
Eka
Toka
Kolmas
Neljäs