Marraskuun alun kaunis valkea hanki on enää muisto vain, joten tänään vihdoin saimme aikaiseksi viritellä kausivaloja mörönpyllypimeyttä kesyttämään. Jos jotakin hyvää pimeydestä haluaa löytää, niin ainakin tulee mentyä riittävän aikaisin nukkumaan, kun muutama tunti töistä tulon jälkeen alkaa tuntumaan jo keskiyöltä. ;)
Viime viikonvaihteessa jäi blogi taas päivittämättä, mutta yritän palata sunnuntaipostausrutiiniin, katsotaan miten käy. Viime viikonloppuna kävimme koirien kanssa Nurmaalla kakkua syömässä. Hyvin maistui. Teemu jäi kotiin taltuttamaan päänsärkyä ja flunssaoireita. Sunnuntaina olo oli jo parempi ja kävimme BATin kisoissa, joista tuliaisina oli pari irtonollaa. Tupla uupuu siis vielä ensi elokuun SM-kisoihin, jos sinne asti mummokoiran kunto sattuisi kantamaan.
Kotimatkalla pysädyin Sonnasen rannalle valokuvaamaan. Onhan tuossa harmaudessakin oma viehätyksensä.
BATin kisoissa on mukava onnistua, koska siellä on aina hyvät palkinnot. Nytkin kotiin tuomisina oli koiranruokaa ja -herkkuja, villasukat, koiranleluja ja kisalahjakortit. Ville Liukan ensimmäisellä agiradalla oli kärjessä tiukkaa taistelua. Voiton veivät Petra ja villakoira Chip, toisena olivat Henna ja tolleri Elma ja Flaksi ja Teemu olivat kolmansia. Koska Flaksi ei suostunut odottamaan kunnolla lähdössä, joutui ohjaaja turvautumaan leikkaukseen ohjausvalintana persjätön sijaan ja sillä valinnalla taisi olla ratkaiseva merkitys tuloslistaan. Pääasia, että koira lähti radalle ohjaajan luvalla ja leikkauksetkin onnistuvat nykyään.
Esa Muotkan hyppäri meni hyllyksi, kun Flaksi ei ensin irronnut takaaleikkaukseen ja sitten harjoiteltiin vielä leijeröintipaikkaakin. Esan rata oli päivän mielenkiintoisin.
Tupla jäi siis haaveeksi, mutta toinen nolla kuitenkin napsahti Ville Liukan toisen agiradan voitosta.
Kaiken kaikkiaan Team Flaksin meno näyttää nyt mukavan varmalta ja hyvältä, vaikka pikkuvirheitä joukkoon edelleen mahtuukin. Flaksin kanssa voi tehdä koiran taitoja haastavia ohjausvalintoja, joiden myötä onnistumisista voi iloita varmisteluohjauksia huomattavasti enemmän.Töissä on ollut hektistä ja haasteellista. Viimeinen kuva tiivistää tunnelmia töiden suhteen varsin osuvasti. Onneksi arkeen mahtuu myös paljon iloa ja hyvää mieltä. "Onni on tässä hetkessä, kun ehdin pysähtyä sen äärelle."