maanantai 31. maaliskuuta 2025

Vuoden agiländeri 2024 on jälleen Flaksi

 Se oli eilinen sunnuntaikin niin hektinen iltaan saakka halli-SM -kisojen jälkeen, että blogin päivitys jäi taas maanantaille. Mutta mikäs tässä - maanantaikin on oikein hyvä. Viikonloppu hujahti koiratouhuissa. Perjantaina kävimme Pullan kanssa Edithin luona leikkimässä. Olipas taas hurjan kivat painit. Lauantaina Pulla pääsi painimaan rotuyhdistyksen kevätkokoukseen kun kävimme pokkaamassa Flaksin vuoden agiländeri -palkinnon. Pystin lisäksi Flaksi sai Ilowillan lahjakortin. Sunnuntaina päivä vierähti Ojangossa halliSM-kisojen merkeissä. Flaksi ja Teemu osallistuivat karsintaradoille, vaikka paikka finaaliin olikin jo plakkarissa viime vuoden hallitsevan mestarin ominaisuudessa. Tänä vuonna mestaruuden uusinta jäi haaveeksi. Ekalla karsintaradalla, joka oli agirata, oli eniten sattumuksia. Karsintahyppäri ei ollut kaksikon lennokkain rata, mutta sillä kuitenkin nolla, jolla saavutettiin kolmas sija ja mukavat palkinnot (hieno Berran lelu, Nutrolin -öljyä, hammastahnaa koirille ja herkkuja). Tuolla kirmaisulla varmistettiin myös paikka JAUn joukkueessa joukkuekisassa. Finaaliradan jälkeen pääsimme jossittelemaan - olisi pitänyt valita toinen puoli puomin ohjaukseen, niin olisi päässyt tukemaan paremmin Flaksia puomin poistumiseen. Mutta yleensä Flaksi kyllä hoitaa puomilta kepeille menot todella mallikkaasti - tällä kertaa sitten ei, ja puomivitonen romutti mitalihaaveet. Joukkuekisassa Flaksi pääsi lipsahtaman yhden hypyn väärälle puolelle. Niin luiskahti joukkuepronssikin hyppysistä. JAUlla oli yksi puhdas tulos ja yksi hylly Flaksin hyllyn lisäksi. Yhdellä hyllyllä ja kunnon ajalla olisi tullut pronssia. Pienesti harmitti, tottakai, mutta emme jääneet tunteeseen rypemään. Radat olivat kaiken kaikkiaan oikein hyvää menoa flunssaiselta ohjaajalta ja mummokoiralta, jonka vauhti on edelleen vertailukelpoinen nuorempien joukossa. Ei siis menestystä Flaksin viimeistä halliSM-kisoista, mutta paljon hyviä muistoja. Ja Pulla oli hieno - paini pentujen kanssa, moikkaili ihmisiä ja shoppaili itselleen lelun ja luita ja Roopelle merilevää. ;) Ropsukin pääsi iltapäivällä kisapaikalle lenkkeilemään. Oli jännä huomata, kuinka suuri merkitys Flaksin läsnäololla on Roopelle. Ilman Flaksia jätkä hiippaili Pullan kanssa häntä matalana ja kun Flaksi oli mukana painettiin iloisesti häntä kaarella eteenpäin.

Kuvat eiliseltä: Irene Erling






Pulla ja Edith perjantaina


Lauantain pystinpokkausmatkalla







Leskenlehdetkin ovat täällä!

Pullalla on ollut sangen painintäyteinen viime viikko. Tiistaina Jeppe ihmisineen kävi meillä kylässä. 
Kuvat: Susanna Kaukinen






Välillä on sitten toki levättykin.

Kalenterissa lukee tämän viikon kohdalla: Elämän kaikilla hetkillä on yksi yhteinen ominaisuus: ohikiitävyys. 

Kohta alkaa olla läpsystä vaihto -ajankohtainen. Vielä Pulla kumartaa Her Royal Haunesille, mutta pikkuhiljaa pikkuneiti alkaa sijoittelemaan tassujaan Flaksin suuriin saappaisiin. Onneksi Pullan tassut ovat jo tässä vaiheessa jämäkät ja isot. 😉Ja neiti liikkuu reippaana halliympäristöissä. Tänään Pulla stunttasi Flaksia Sannin valkkuryhmän treeneissä, kun Flaksille haluttiin antaa lepopäivä. Nyt Pulla alkaa vaikuttamaan myös kovin oppivaiselta, keskittyvältä ja yhteisestä tekemisestä kiinnostuneelta penneliltä. 







Pihalta alkaa löytymään kukkia. Tämä jouluruusu on yrittänyt kukkimista jo marraskuusta ja jäätynyt ja sulanut talven aikana moneen kertaan.


Pulla Sannin treeneissä

maanantai 24. maaliskuuta 2025

Kyläilyä, treenailua, kisailua

 Niin hujahti viikko 12 ohi. Viikko sitten maanantaina olimme Sannin valkkuryhmän treeneissä. Jotenkin oli niin hektinen maanantai takana, ettei illasta jäänyt juurikaan muistijälkiä. Hyvin kai kaikki sujui. Hektinen se oli töissä tämäkin maanantai. Maanantait usein on.

Torstaina kävimme Pullan Pitko-veljen luona kylässä. Juoksua, painia ja Pullan kakka Outin ja Juhan rahille, sellainen kyläreissu. Pulla ja Flaksi kävivät hoidattamassa isännän ohella kroppansa viikon aikana. Lihasjumia oli tullut leikkiessä. Lauantaina ajelimme päiväseltään Nurmaalle vanhempiani tapaamaan ja hankikantoa ja aurinkoa ihailemaan. Kiitos kestitsemisestä jälleen! Sunnuntaina oli vuorossa kisat Lohjalla. Flaksi voitti yhden radan ja harjoitteli muilla radoilla. Pulla pääsi taas tapaamaan uusia ihmisiä ja koirakamuja. Uusi tuttavuus oli serkkukoira (kuvassa)!




Viikon aikana on tietysti hoidettu normaalit kyttäilyt ja ohikulkijoille huutelut sekä nautittu metsässä auringosta. Pulla ei onneksi vielä osallistu kovastikaan huuteluihin. Yhden kerran on haukahtanut, kun tulin kotiin. Kaikkia muita ääniä, monkumista, vinkumista, piippausta ja ulinaa sen sijaan löytyy monilla eri skaaloilla ja vahvuuksilla. 





Irene Erling sai napattua hauskan kuvan meidän kaksikosta Lohjalla. 





Kevät etenee! Jee! Lumikuvat oli Nurmaalta, lumeton metsä Nummisista.