Pullan ensimmäinen viikko kotona

Pullan ensimmäinen viikko kotona on sujunut vauhdikkaasti. Roope ja Flaksi eivät vielä ole suostuneet leikkimään Pullan kanssa tai nukkumaan aivan kylkikyljessä pennun kanssa, mutta lähentymistä on ensimmäisen viikon aikana kuitenkin tapahtunut selvästi. Viisi päivää meni siihen, että Flaksi kömpi oma-aloitteisesti hetkeksi pennun kanssa samaan sänkyyn. Edelleen vanhuksilla on tapana keskeyttää riehuvan pennun leikit ja komentaa liian innokkaista lähentymisistä ihan huolella. Eiköhän ne yhteiset leikitkin vielä joskus nähdä, ja kylki kyljessä nukkuminen. 

Onneksi Pitko-veli kävi torstaina painimassa, niin Pulla sai muutakin kuin tosikkoseuraa. Kolme tuntia painivat, juoksivat ja vetivät lelua. Seuraavana yönä ja päivälläkin uni maistui. Kiitos käynnistä Outi ja Juha, tulkaa toistekin! Oli kyllä niin iloista kaahailua yhdessä sisaruskaksikolla!

Myöskin Päivikki kävi pentua katsomassa. Mukavaa, kun käy vieraita ja Pulla saa hyviä kokemuksia uusista ihmisistä. Pullan ensimmäinen viikko Nummisissa on pitänyt sisällään paljon kaikkea uutta: kotipihaan ja metsään tutustumista, pannan ja valjaiden käytön harjoittelua (kutittavat kovasti!), takkien käytön harjoittelua (ei niihin saa pientä pentua kahlita!), hihnakävelyä (ei, ei ja vielä kerran ei - eläköön vapaus!), nukkumaan rauhoittumisen harjoittelua, uusia leluja, yksinoloharjoituksia tosikkokavereiden kera ja ilman heitä, istumisen harjoittelua, namimaattiin tutustumista, palkkauksen harjoittelua, luoksetulotreenejä ja isojen koirien rajojen testailua.  

Pulla on supersöpö!

Kotona olemisen ja kotipihan lisäksi on laajennettu maailmankuvaa käymällä treenihallilla katsomassa Flaksin treenejä. Hieman jännittävää, mutta nopeasti Pulla rentoutui ja kykeni leikkimään, vaikka Flaksi haukkui innossaan Teemun kanssa touhutessaan.

                                            

Fridan perintöpesä on myös käynyt tutuksi. Siellä on hyvä ottaa tirsat.

Erilaiset pureskeltavat kiinnostavat. Ruokakin maistuu melko hyvin, mutta neljäs kerta päivään on jo hieman haastava.

Metsässä Pulla eteni itsekseen niin rohkeasti, että luokse tuloon ja ihmisen seurailuun saamme kyllä panostaa. 

Vaikka Pulla rohkea ja reipas onkin, on meillä sellainen tunne, että hän suhtautuu uusiin asioihin ehkä astetta varautuneemmin kuin Flaksi pentuna. Nyt siis herkkyyskaudella vaan haetaan kovasti uusia kivoja kokemuksia ja totutellaan uusiin juttuihin.

Perjantaina Pulla kävi puntarilla ja ostoksilla Mäntsälässä eläintarvikeliike Lystissä. Maailmassa on 3,5 kg kromfohrländer Pullaa valjaineen! Samalla saatiin hyviä kokemuksia autotien vieressä kävelystä ja ohiajavien autojen ihmettelystä. 

Olimme viikonloppua viettämässä Nurmaalla. Pulla on siis käynyt ensimmäisellä matkallaankin. Pulla on hyvä autoilija ja uudessa paikassa neiti oli reippaana.  Teemu pääsi nauttimaan Flaksin ja Roopen kanssa lenkkeilystä täydessä hiljaisuudessa ilman jatkuvaa autojen taustakohinaa. Minusta ei siis lenkkeilijäksi ole, mutta liikkuminen sujuu jo kyllä aiempaa huomattavasti paremmin kun tulehdusta ja turvotusta on saatu kuriin suurella määrällä tulehduskipulääkkeitä. Kävin myös Jossun/Ketterä Kettu luona akunpunktiossa, jota myös käytetään nivelrikon kivunhoidossa. Ensi viikolla uudestaan akupunktioon ja kokeillaan töihin paluuta ja toivotaan, että polvi sen kestää tulehtumatta uudelleen.
        
                                            

                                

                                       

Kiitos iskän Pulla-vahtivuoron, pääsimme Teemun ja äidin kanssa Kouvolan teatteriin katsomaan Kirka -Surun pyyhit silmistäni -musikaalia. Se oli kyllä todella hyvä. Kannattaa käydä katsomassa, vielä helmi-maaliskuussa ehtii!

Pulla Piikitta Snell

 Yllätyys! Flaksin ja Roopen lauma on kasvanut uudella jäsenellä, kromfohrländer Pullalla. Uuden pennun ottaminen ja etsiminen on ollut työn alla jo muutaman vuoden ajan, ja nyt meille sopivan oloinen kaveri syntyi Kaisan ihanan Makun (Bakum) ja ruotsalaiskomistus Elliottin (Blacksmith Hill Xmas Gift) jälkeläisenä. Makun odotus sujui hyvin, synnytys sujui hyvin, mutta valitettavasti viidestä syntyneestä pennusta kolmella oli niin paha kitalakihalkio, että heistä tuli enkelipentuja. Melkoinen järkytys ja kokemus kasvattajalle. Jäljelle jäivät Pulla ja veljensä Pitko. Olemme seuranneet Pullan ja Pitkon elämää tiiviisti alusta alkaen. Kiitos Kaisalle, joka on hienosti pitänyt meidät menossa mukana! Koska pentuja jäi vain kaksi, oletimme kasvattajan pitävän hienon ja reippaan narttupentu-Pullan itse. Viime sunnuntaina Tampereen kisojen yhteydessä kahvihetken tiimellyksessä saamamme yllätys oli siis todella iloinen, kun kuulimme, että Pulla muuttaakin meille. Olemme iloisia, otettuja ja kiitollisia tästä hienosta mahdollisuudesta.  Näin söpö on Pulla! 

Tässä Flaksin ja Teemun kisaradat Tampereen kisoista. Tuomarina oli MM-karsintatuomari Mikko Aaltonen ja radat todella kivoja. Hyppäri kulki tosi hienosti ja kovaa, mutta lopulta kuski unohti radan ja lähetti Flaksin väärälle hypylle takaakiertoon. Hupsis!

Molemmat agiradat käytettiin keinun muistutteluun. Nyt olisi tosi tärkeää malttaa odottaa vapautusta keinulla, mutta kuinka ollakaan, sitä toivottua malttia on todella vaikea nyt löytää. Onneksi nollia ei tarvitse tässä kohtaa metsästää, vaan kisaradat voidaan "uhrata" harjoitteluun. Olisi siis suotavaa, että keinulla odotettaisiin edes sen laskeutumiseen asti edes MM-karsinnoissa Oulussa, Flaksi. Ekalla agiradalla tippui rimakin ja keppien lopetus epäonnistui Flaksin kiirehtiessä ohjaajan liikkeen perään. Toinen agirata oli upea nolla keinun suoritusta lukuun ottamatta, keinu ei ollut varsinainen lentokeinu kuitenkaan, mutta Flaksi lähti ilman lupaa eteenpäin ja siksi se uusittiin. Kepeille meno oli upea onnistunut leijeröinti!

Pennut kävivät Kaisa-kasvattajan kanssa myös kisahallilla pyörähtämässä. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä tietoa, että Pullasta tulee meidän koira. Niinpä minä sanoin kaikille kysyjille, että valitettavasti kun pentuja oli vain kaksi, meille ei riittänyt pentua. Sittemmin olen saanut kuittailua, kun Pulla iloksemme kuitenkin saapui. 

Iloisten Pulla-uutisten lisäksi ikävämpi polvisaaga jatkuu niin, että polven röntgenkuvista paljastui pitkälle edennyt nivelrikko. Vasemman polven ulkoreunalla ei näy enää lainkaan nivelrakoa vaan luunpinnat kolisevat yhteen. Akuuttia kovaa kipua ja nestekertymää hoidetaan nyt kovalla kipulääkekuurilla ja levolla. Olen siis hetken sairaslomalla jalkaa rauhoittelemassa. Universumi järjesti siis Pullalle helpomman kotiintulon. Kohta meillä on hiihtolomakin. Sitä ennen käyn kokeilemassa muutaman päivän työntekoa. Työterveyslääkäri sanoi, että nyt pitää laittaa vireille tekonivelprosessi. Ennen sitä on saatava kysta kuriin ja kivut maltillisemmiksi ja unta öihin. Tämä tarkoittaa sitä, että Teemu lenkittää yläkuvassa näkyvää innokasta lenkkeilyseuruetta nyt yksinoikeudella. Onneksi asia on Teemulle ihan ok ja me saikutamme vuoroin, emmekä yhtä aikaa.

Pullan tuloon valmistauduttiin pennulle oman paikan rakentamisella ja rappusten tilkitsemisellä pentuturvallisiksi. Roope testasi yhden yön Pullan yösijaa todeten sen toimivaksi.

Pulla-viikonloppu alkoi laskiaispullilla ja blineillä. Onni on leipova mies!

Lauantaina ajelimme sitten hakemaan Pullan kotiin. Jatkossa blogi tuleekin pitämään sisällään pentukuvia. 

Maku-äiti katsoo kaihoten maailmalle ja pennut ottavat unta tietämättä, että kohta he matkustavat uusiin koteihinsa. Pitko muutti Outin ja Juhan perheeseen Hessu-länderin seuraksi Tuusulaan. Sisarukset tulevat tapaamaan siis jatkossakin. Ja pentunimet, jotka siirtyivät virallisiksi nimiksi koirarekisteriin, Pulla ja Pitko, jäivät myös sisarusten kutsumanimiksi. 

Pitko on myös ylisuloinen ja näyttää jotenkin hieman kooikerhondjelta korvakarvoineen. 😘

Viimeinen pissi kasvattajan pihassa ja matka kotiin Nummisiin voi alkaa. 

Maku-äiti on ollut pentuna myös tumma niin kuin Pulla, mutta mustat karvat ovat lähteneet ajan myötä ja Makusta on tullut kauniin kullanruskea. Se saattaa olla edessä Pullallakin, mutta vielä pentunen ihanan mustien karvojen peitossa. Ja kasvoissa on X.

Tässä kotimatka Känkyllä on alkanut. Ensimmäiset pari sataa metriä piti piipata, sen jälkeen Pulla ottikin unet Järvenpäähän asti. Siitä oli enää pieni matka sinnitellä kotipihaan Nummisiin pissalle. Flaksin ja Roopen kohtaaminen suoritettiin koira kerrallaan omassa pihassa. Flaksi oli pennun kanssa ok, toki hieman tosikkona piti sanoa, että äläpä rieku pentu liikoja. Roope-parka juoksi Pullaa karkuun häntä koipien välissä. Sisätiloissa kaikki kolme olivat heti yhdessä. Roopelle tilanne on Flaksia suurempi järkytys, mutta pentu kiinnostaa kyllä Roopea kovasti. On vaan niin kovin vikkelä ja reipas kaveri, että arempaa vanhaa miestä meinaa hieman hirvittää. Flaksia ottaa Roopen pennun komentelu päähän. Hän itse saa kyllä sanoa pennulle, jos siltä tuntuu, mutta Roope ei. Pulla lukee hyvin vanhempia koiria, antaa tilaa kun se on tarpeen, mutta yrittää sinnikkäästi liehitellä uudestaan kavereita itselleen. Ei muistele sanomisia pahalla, ja palautuu tilanteista hienosti.  Kuka muka voisi olla rakastamatta pikku-Pullaa?! Flaksin mielestä parasta Pullassa on kyllä Pullan mukanaan tuomat uudet lelut. Uskon, että kun tilanteeseen totutaan ja todetaan, että Pulla on tullut jäädäkseen, voi lähentyminenkin aidosti alkaa. Kotiin tulo sujui siis hyvin ja odotetusti, mutta sydänsystäviä ei vielä olla.

Ruoka on maistunut hyvin. Ensimmäinen yö meni hyvin, muutamalla pienellä heräämisellä. Toinen yö nukuttiin jo ensimmäistäkin tiiviimmin. Pissoja on tullut sisälle, mutta myös hienosti ulos. Kaikki kakat on tehty ulos. Pulla pyytää ulos, mutta aina emme ole olleet ihan riittävän nopeita. Toki pentua viedään ulos tuon tuosta. Uskoisin, että Pullasta saadaan sisäsiisti kohtuu pikaisesti.

Pulla piippaa vessahätää ja väsymystä. Nukkumaan rauhoittuminen on hetkittäin vähän haastavaa, koska maailma on niin kiinnostava paikka.

Pulla nukkuisi mielellään kasassa, mutta siihen vanhukset eivät ole vielä taipuneet. 

Eilen olimme kolmisin Pullan ja Roopen kanssa, kun Teemu ja Flaksi kävivät Ojangossa kisaamassa. Kisat sujuivat Tampereen malliin. Hienoa menoa pikkuvirheillä. Hyppärillä ohjaaja myöhästyi rohkeasta ohjausyrityksestä ja agiradoilla harjoiteltiin keinua.  Me katsottiin Pullan kanssa tekemistä livestreamistä. Lisäksi Pulla teki Järvenpään agilityurheilijoiden kesätreenihakukaavaketta. Pienestä se on seuratalkoilu aloitettava! Roopelle teki selvästi hyvää olla Pullan kanssa kaksin.

Ulkona käydään usein. 

Pullalla kävi eilen myös oma ensimmäinen vieras. Kiitos Mia kyläilystä, oli mukava nähdä ja saada pennulle hyvä kokemus uusista ihmisistä. Pulla kiittää myös nakista!

Pulla on ehtiväinen neito. Näin me kyllä ajattelimmekin. Saimme siis seurata Pekka Korrin tekemää pentutestausta, joka oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Testi meni nopeasti, kun pennut olivat niin rohkeita, eivätkä tarvinneet testaajan tukea testauksen  edetessä. Pulla on oli Pekan sylissä vitosen arvoinen, innokas ja utelias. Ei vierastanut yhtään. Luokse tulosta myöskin vitonen, Pulla oli todella rohkea. Kontaktista myöskin viisi, Pulla oli iloinen kohtaaja. Taistelutahdosta myöskin vitonen. Pulla oli päättäväinen, ja omi lelun itselleen. Saamme siis harjoitella lelun tuomista ja palauttamista. Tosin Pulla on tuonut jo nyt kotona lelun! Pulla lähti tosi helposti ja nopeasti kiskomaan lelua vieraan ihmisen kanssa. Selätyksestä Pulla sai myös vitosen, oli rento ja rauhallinen ja leikkisä, puri testaajan sormia. Kun pentu on leikkisä, ei sitä sillä hetkellä pelota tai ahdista. Ääniherkkyys viisi, pöydällä viisi, tosi hienosti Pulla suhtautui kaikkiin uusiin asioihin. Äänenlähde purkkia Pulla olisi tahtonut tutkia enemmänkin. Seuraamisesta Pulla sai ainoastaan kolmosen, koska lähti tutkimaan maailmaa eikä heti hakeutunut suorilta testaajan luokse. Ei siis pelännyt, mutta matkalle osui paljon muutakin mielenkiintoista.  Rohkea, reipas ja toimintakykyinen ja toimelias pentu hyvällä hermorakenteella. Testi ei tietenkään ole mikään ennustus, mutta jotain suuntaviitteitä tulevasta silti voi ajatella siitä saavansa. Pekka totesi, että Pullalle pitää järjestää ohjelmaa, ettei Pulla järjestä sitä itse. Mikäli Pullasta tulee agilitykoira voisi pitkäjänteisyyttä harjoittava haistelu, jälkihommat olla hyvää vastapainoa. Odotamme innolla seikkailuja Pulla Piikitan kanssa!

Kuva tältä aamulta. Ehtii ja kerkeää kyllä hetkessä joka paikkaan. Maailma on avoin ja ihana! t. Pulla