Epäilevät ajatukset ovat suojamuuri, oletko valmis luopumaan siitä?

Luottamus on elämän ja unelmien perusta. Mielikuvituksesi auttaa sinua kohti sitä, mitä et vielä aisteilla näe. Tee mielessäsi tilaa mahdollisuuksille. Mm. näitä hienoja ajatuksia ja lisäpotkua unelmointiin löytyi Hidasta elämää -joulukalenterista. Talletetaanpa nämä muistiin ja koitetaan pitää mielessä alkaneen vuoden aikana. Pois epäilevät ajatukset, tilalle kaikki on mahdollista - asenne.

Uutta vuotta vastaanotettiin Laukaan mummolassa. Soilen korteista nostettiin kortit uudelle vuodelle tinan valamisen asemasta. Teemu sai Tuonelan hauen ja Flaksi potkaisi itselleen Sammon. Molemmat ovat mahdollisuuksien ja onnistumisten kortteja. Niitä odotellessa! Minulle ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sain vuorenpeikkoja. Jotain hankauksia ja hankalia tyyppejä siis. Täytyy pyrkiä siihen, etten itse peikkoilisi ainakaan koko vuotta. ;)

 Hetkittäin kirpakasta pakkasesta huolimatta lenkkisäät olivat mitä mainioimmat, joten tallustimme jäällä ja pururadalla koirien kanssa.

 Teemu kävi monen vuoden tauon jälkeen uuden vuoden juoksussa. Tällä kertaa ei Hakunilan maisemissa, vaan Jyväskylässä Paviljongin pamauksessa. Reitti oli kuulemma Hakunilan reittiä helpompi. Hienosti kulki juoksu kolmen vuoden jalkaongelmien ja parin viikon ahkeran lenkkeilyn jälkeen. Huru-ukkojen (kuntosarjan) voitto kympillä aikaan 41.40.

 Flaksi ja Frida odottivat mummolassa. Flaksi olikin tullut "raamit kaulassa" (portin kaataneena) alakertaan kun naapuri oli päättänyt pamauttaa oikein kunnolla raketteja lähietäisyydellä klo 18. Fannin kokoinen aukko löytyi jälleen, Flaksilta puuttui mihinkään reagoimaton tuki ja turva ja neito oli säikähtänyt kovasti. Sai sitten ihmetellä asiaa mummon kanssa alakerrassa kunnes isäntäväki palasi. Tajusimme, ettemme ole neljään vuoteen olleet paikassa, jossa raketteja olisi juurikaan ammuttu. Meillä kotona ei kuulu eikä näy, ja viime vuonna Ylläsjärvellä ei paukkunut pahasti.

Illalla kokonaiskoiramäärä oli 4, kun Ringo liittyi Neron ja tyttöjen seuraksi. Flaksi rauhoittui omaan yksiöönsä. Tuli pelattua lautapelejä ja saunottua. Mukavasti vaihtui siis vuosi.

Kuukauden treeni- ja kisatauko on ohitse. Keinua on tehty maksapasteija-alustalla. Siihen kyllä pysähtyy nätisti, tosin haastetta lisää siinäkin jo ohjaajan voimakas liike.  Katsotaan, auttaako yhtään keinutilannetta. Pitää miettiä myös toimintatapaa kisatilanteisiin, niissähän se malttamattomuus eniten tulee esiin.

Tänään tämän vuoden kisarupeama aloitettiin Janakkalassa Suomalaisen Jarin mukavilla ja vauhdikkailla radoilla. Tuloksilla ei juhlittu, vaikka kaksi ekaa rataa kelpomenoa olivatkin.  Ohjaaja ja koira liikkuivat napakasti. Vaikka ohjaaja saikin naurut analysoituaan Flaksin eka radan renkaan (ja siihen liittyvän suoran) suoritusta löysäksi. Eeva totesi osuvasti, että mieluummin löysä rengas kun löysä p**ka.  Ihan tyytyväisiä ollaan tauon jälkeiseen aloitukseen. Viimeinen rata ei tosin ollut toivottua menoa, eikä kaksi osumatonta puomia ja yksi huono keinu toki lämmitä. Mutta ei keskitytä siihen, mietitään mikä toimi. Kepeille menot oli hienoja, alut onnistuivat ja yksi pelastuspoikkarikin napsahti kauniisti kohdilleen. Sillä radalla pääsi sitten tuomari nauramaan: "et sitten ehtinyt persjättöön". Ei ehtinyt ei, mutta eipä kosahtanut rata siihen. Ja ei, kukaan ei nauranut ilkeyksissään. Ihan oltiin kaikki hyvissä fiiliksissä.

Hyppäri, 10 (rima ja kielto), sij. 3

Agirata 5 (puomi)

Agirata (hylly)

Meidän tämän vuoden uusi kalenteri neuvoo valitsemaan jokaisella askeleella pelon sijasta uteliaisuuden. Minkähänlaisia taikahetkiä uusi viikko tuo tullessaan?

Joulufiilistelyä

Ihan vielä ei ole maltettu päästää irti joulufiilistelystä. Koristeet saa killua kuusissa paikallaan ja kynttilöissä tuikkia tuli. Kukat, ainakin amaryllikset, ovat vasta kauneimmillaan. Kun arki on yleensä kovin aikataulutettua, on tällainen hissuttelu ja oleilu ja pienistä jutuista ja hetkistä nautiskelu tehnyt oikein hyvää. Tänään sain luettua loppuun Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta. Sen verran sarjasta innostuin, että pitää ne muutkin osat etsiä käsiin ja lukea. Tykkäsin myös Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -kirjasta. Pari paksua kirjaa on siis tullut luettua joulun aikaan. Yksin täällä ei tarvitse lukea. Lukukoira on aina kaverina. Teemu on myös lukenut jo pari kirjaa juoksulenkkien lomassa.

 Kävi meillä vieraitakin. Nero-pystykorva emäntineen. Sää suosi ulkoilua, joten koirien lenkityksen lisäksi pihaamme ilmestyi lumilyhtyjä. Myös jätkänkynttilän poltimme ja tunnelmoimme pihalla. Nero nautti täysin rinnoin aidatulla pihalla kirmailusta.

Koska jouluruuat eivät enää jaksaneet kiinnostaa (eikä niitä tarjottavaksi asti olisi ollutkaan, kiitos superpienten annoskokojen) söimme itsemme turvoksiin Järvenpään Citymarketin ennakkotilauksesta valmistetulla sushilautasella. Hyvää oli. Suosittelen! Illalla tuli pelattua monta erää Blogusta. Se jaksaa edelleen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hienosti Nero selvisi visiitistään tyttöjen valtakunnassa.

Lenkkeillessä on tullut talsittua samaa nättiä mettälenkkiä päivittäin. Tänään vastaamme tuli irtokoira (omistaja ei vaivautunut edes yrittämään ottaa koiraansa kiinni ja se kävikin murahtamassa Flaksin nenän edessä) ja toissapäivänä joku laumanvartijarodun pentu omistajineen. Ko. koiran omistaja oli hoksaavampi - hän kun tiesi, ettei saa hallittua koiraansa, hän köytti koiran hihnan puun ympärille ja roikkui sitten hihnan päässä kiinni. Neron kanssa lenkkeillessämme ohitimme koirakaksikon, joka vastaantulijoista provosoituneena meinasi ottaa matsin keskenään. Frida-mummolle vastaantulijat ovat tehneet tiukkaa, mutta Flaksiin voi olla tyytyväinen näissä hieman haastavammissakin ohitustapauksissa. Kinkunsulatuslenkkejä taitavat tehdä siis koko kylän koiranomistajat samalla reitillä.