Täällä on vietetty vappua hyvin rauhallisesti pöydän molemmin puolin kokeita korjaten. Töitä työläisten juhlana. Koirat ovat toki lenkkeilleet Teemun kanssa välillä ihan kunnon pitkiä lenkkejä kevään ihmeitä ihastellen. Minä olen käyttänyt Pullaa omilla pienemmillä lenkeillään.
Palataanpa vielä hetkeksi viime viikonlopun tunnelmiin. Joskus haasteet ja hyvä kulkevat rinnakkain. Tottakai toiveena oli MM-kisapaikka lokakuulle, mutta elokuun PM-kisat ovat oikein oiva tapahtuma, ja vain yhdellä ulkomaanreissulla on myös monia hyviä puolia (helpottaa arkea, ei tarvitse ottaa niin paljon palkatonta virkavapaata, taloudellinen puoli, ekologinen puoli, ehkä Flaksin ura päättyykin jo aiemmin syksyllä...). Tässä vielä Flaksin ja Teemun maajoukkuekarsintojen finaalirata hienona Aussie Photographyn hidastetehosteversiona. Viime aikaiset kuulumiset ovat muistuttaneet mieleen, että jokaisesta hetkestä ja radasta koiran kanssa on syytä nauttia ja ottaa ilo irti. Koskaan ei tiedä, mikä on se viimeinen rata. Elämä on siis muistutellut arvaamattomuudestaan ja sekä ihmisten että eläinten elämän haavoittuvuudesta.
Agilityliiton postauksen maajoukkueesta pääsee lukemaan täällä.
Toukokuu on täällä! Valonsäteet, leskenlehdet, vuokot, krookukset, narsissit ja tulppaanit ja taivaallinen linnunlaulu! Kesää kohti mennään. Me niin selvitään tästäkin lukukaudesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti