Nopeasti vierähtänyt lomaviikko päätettiin Tampereen retkeen ja EO-karsintoihin. Tälläkin kertaa meidän tiimillä karttui vaan kokemus isommista kisoista. Ensimmäisenä ollut hyppäri oli sangen mallikelpoista menoa, mutta yksi hyppy lipsahti matkan varrella väärin päin. Pikkasen jäi ohjaaja liikaa varmistelemaan, ja kuinkas sitten kävikään, rohkeampi liike olisi todennäköisesti tuottanut toivotun tuloksen. Flaksin aika olisi ollut radan nopein. Flaksi oli tosi kovilla kierroksilla lähdöissä, ja lähdöt olivatkin hankalia. Tuntui myös, että kiehuminen toi esiin myös ohjaajaan takertumista. Toisella agiradalla hypylle irtoaminen ennen puomia ei onnistunut toivotusti, joten ohjaajalla ei ollut mitään saumaa juosta suunnitellusti persjättöön puomin päähän. Niinpä Flaksi luki rataa suoraan eteenpäin hypylle, ei sinne putkeen, minne olisi pitänyt tuomarin suunnitelman mukaan mennä. Puomin osuma oli hyvä, ja kierroksista huolimatta Flaksi malttoi pysähtyä keinulle. Ennen keinua oli hieno kepeille meno ja poikkarilla putkeen irtoaminen. Viimeisellä agiradalla epäonnistui myös takaaleikkaus. Keinu oli edellistä agirataa paljon parempi, ja puomi osui vaikeassa paikassa yläosumalla. Tällä kertaa tulokseksi pitkän kisapäivän päätteeksi kolmen hyllyn suora. Vesisade ja koleus sekä pitkät odotukset ratojen välissä tekivät kisapäivästä rankan, mutta olihan siellä kiva nähdä tuttuja ja katsella toisten hienoja ratoja.
Tampereelle kurvasimme perjantaina Nurmaan maisemista. Frida jäi Roopen luo hoitoon, ja molemmat saapuivat tänään tänne Nummisiin kotiinkuljetuksella. Kiitos iskä ja äiti! Flaksi oli kelpo hotellikoira jo tutussa hotelli Villassa. Se on kyllä kiva koiraystävällinen hotelli hyvällä sijainnilla. Perjantaina viuhutimme museokorttia Muumimuseossa ja museokeskus Vapriikissa. Flaksi latautui hotellilla. Grill it -ravintola sai toimia kisaajan tankkauspaikkana. Ja hyvin toimi.
Torstaina oli niin hieno päivä, että kävimme koirien kanssa käppäilemässä Repoveden maisemissa. Uusi riippusilta on nyt testattu ja hyväksi havaittu. Ainoa koira, jota sillan ylitys ei yhtään jännittänyt, oli Frida. Oli jännää kulkea lumettomissa maisemissa samalla viikolla, kun joinain vuosina on käyty samassa paikassa jäällä ja lumessa tarpomassa tai hiihtämässä. Oma viehätyksensä lumettomuudessakin on. Sammalet ja jäkälät pääsevät hienosti esiin, ja metsä on kauniin vihreä eri vihreän sävyissä. Sammaleet ovat lämpimässä säässä kyenneet yhteyttämään läpi talven.
Nurmaan retkeä ennen kävimme iltavuorossa Niinun treeneissä. Edellisistä Niinun treeneistä olikin jo vierähtänyt aikaa. Mukava ja siisti oli uusi Niinula treenihallina, ja haastava ja mielenkiintoinen vauhdikas treenirata oli sekä ohjaajan että koiran mieleen. Pitääpä yrittää bongailla irtovuoroja lisää.
Huomenna siis jatkuu arki. Jos riittävän monta kertaa sanoo suu hymyssä itselleen, että "töihin on kiva palata" niin ehkä se siltä tuntuu jo aamulla. Kyllä se vaan niin on, että loma, on se minkä pituinen tahansa, on ihmisen parasta aikaa. Ja oli se työ kuinka mukava tahansa, on oman aikataulun mukaan eläminen vaan ihanaa. Tsemppiä arkeen paluuseen kaikille lomaansa lopetteleville ja ihanaa lomaa sitä vasta aloitteleville! Ja hyvää laskiaista! Ei tartte ainakaan mäkeä laskea.
Tampereelle kurvasimme perjantaina Nurmaan maisemista. Frida jäi Roopen luo hoitoon, ja molemmat saapuivat tänään tänne Nummisiin kotiinkuljetuksella. Kiitos iskä ja äiti! Flaksi oli kelpo hotellikoira jo tutussa hotelli Villassa. Se on kyllä kiva koiraystävällinen hotelli hyvällä sijainnilla. Perjantaina viuhutimme museokorttia Muumimuseossa ja museokeskus Vapriikissa. Flaksi latautui hotellilla. Grill it -ravintola sai toimia kisaajan tankkauspaikkana. Ja hyvin toimi.
Torstaina oli niin hieno päivä, että kävimme koirien kanssa käppäilemässä Repoveden maisemissa. Uusi riippusilta on nyt testattu ja hyväksi havaittu. Ainoa koira, jota sillan ylitys ei yhtään jännittänyt, oli Frida. Oli jännää kulkea lumettomissa maisemissa samalla viikolla, kun joinain vuosina on käyty samassa paikassa jäällä ja lumessa tarpomassa tai hiihtämässä. Oma viehätyksensä lumettomuudessakin on. Sammalet ja jäkälät pääsevät hienosti esiin, ja metsä on kauniin vihreä eri vihreän sävyissä. Sammaleet ovat lämpimässä säässä kyenneet yhteyttämään läpi talven.
Koska päivä oli niin hieno, kävimme vielä toisen lenkin koirien kanssa ennen torstai illan mukavaa iltaohjelmaa. Kävimme Kouvolan teatterissa katsomassa Eppu Nuotion kirjoittamaa näytelmää Anu Pentikistä. Se oli huikea! Tykkäsimme kaikki kovasti. Tiina Luhtaniemi, näytelmän ohjaaja totesi käsiohjelmassa: "Anu Pentik on opettanut minulle, että koskaan, ei koskaan saa antaa periksi. On kuunneltava omaa sisintä ääntään, hengitettävä ja uskallettava tehdä sitä mitä kukaan ei ole vielä tehnyt. Ja aina, ihan aina on katsottava eteenpäin." Tarina, näyttelijäsuoritukset ja lavasteet sykähdyttivät.
Nurmaan retkeä ennen kävimme iltavuorossa Niinun treeneissä. Edellisistä Niinun treeneistä olikin jo vierähtänyt aikaa. Mukava ja siisti oli uusi Niinula treenihallina, ja haastava ja mielenkiintoinen vauhdikas treenirata oli sekä ohjaajan että koiran mieleen. Pitääpä yrittää bongailla irtovuoroja lisää.
Huomenna siis jatkuu arki. Jos riittävän monta kertaa sanoo suu hymyssä itselleen, että "töihin on kiva palata" niin ehkä se siltä tuntuu jo aamulla. Kyllä se vaan niin on, että loma, on se minkä pituinen tahansa, on ihmisen parasta aikaa. Ja oli se työ kuinka mukava tahansa, on oman aikataulun mukaan eläminen vaan ihanaa. Tsemppiä arkeen paluuseen kaikille lomaansa lopetteleville ja ihanaa lomaa sitä vasta aloitteleville! Ja hyvää laskiaista! Ei tartte ainakaan mäkeä laskea.
