Sanoimme tänään meillä kotona hyvästit Roopelle. Ei Peris ollutkaan ikuinen, ei edes erityisen pitkäikäinen, niin kuin vielä vuosia sitten ajattelin. Roope oli ikänsä erityisen terve koira. Eläinlääkärissä käytiin rokotuskäyntien lisäksi kastraatiossa ja kerran oksentamassa agilitytreeneissä ahmittua lelunpalaa. Ehkä jotain muutakin Nurmaalta joskus, mutta ei ainakaan useita kertoja.
Roope oli skrode jätkä. Agilityharrastus jätettiin varotoimenpiteenä jo vuosia sitten. Roopen liikuntakyky alkoi hieman heikkenemään vuosi sitten kesällä. Tänä kesänä alkoi selvä vanheneminen, mutta lopulta viimeinen viikko vei kuntoa alaspäin niin nopeasti, että oli armollisinta päästää rakas poika pois kivuista. Aija-eläinlääkäri kävi meillä kotosalla eutanasiakäynnin. Ropsu kajautti vielä viimeisen, komean ja kuuluvan vahtihaukun Aijalle. Itse toimenpide sujui todella rauhallisesti ja Roope nukkui ikiuneen sylissäni.
Roope oli laumakoira, nautti kovasti tyttöjen seurasta. Roope eli kahden kodin elämää, viimeisimmät aikansa pääasiassa tyttöjen kanssa meillä Nummisissa. Tässä viimeiset yhteiskuvat porukasta.
Viimeinen reissu Nurmaalle viime viikonloppuna tehtiin jo hauraana ja heikkona. Päätös eutanasiasta tehtiin viikonlopun aikana. Roopelle parasta oli päästä pois rauhallisesti kotosalla. Vieraat ihmiset ja paikatkin kun olivat kauhistus Perikselle.
Kiitos, että valitsit minut, rakas erikoiseläimeni. Kiitos, että luotitte pojan minulle, iskä ja äiti. Nyt Ropsulla on kaikki hyvin.
Ensimmäisen tapaamisen ja jäähyväisten väliin mahtui paljon rakkautta. Jäät tassunjälkinä sydämiimme.
Mikälie Ajanlasku, Roope 7.7.2013-24.8.2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti