Polven paranemisprosessi etenee oikeaan suuntaan. Olin perjantaina Hyvinkään sairaalassa lopputarkastuksessa, ja sain hyvän palautteen niin polven liikkeessä toiminnan kuin taipumisenkin osalta. Lihaskunto on tähän kohtaan hyvä, toki harjoittelua pitäisi jaksaa jatkaa sinnikkäästi. Polvi taipui turvotuksesta huolimatta 120 astetta, joten ilman turvotusta taipuminen on oikeinkin hyvissä lukemissa. Askellus on tasapainoista, ja fysioterapeutti totesi, ettei uskonut minua aamun ensimmäiseksi asiakkaaksi kun näki minun kävelevän reippaalla askeleella käytävässä. Myös asento sai kehuja - seison tasapainoisesti. Kun tähän lisätään se, ettei polvi ole enää (juuri) lainkaan kipeä ja yöt saa nukuttua, ollaan sataprosenttisesti plussalla. Toki polvi edelleen hieman turpoilee ja kuumottelee rasituksesta, mutta rasitusta lisätään tilanne huomioiden. Ei kannata kärsiä, kannattaa hakeutua tekoniveloperaatioon, jos sellainen on tarpeen. Kiitollinen ja iloinen olen, kiittäen muistan sekä hienoa työtä tehnyttä Hyvinkään leikkausporukkaa että Ketterä Kettu/Jossua ja työfysioterapeutti-Siniä. Todellinen uusien mahdollisuuksien vuosi 2026 minulle siis!
Oikean suuntaan mennään myös Pulla Piikitan harjoituksissa. Pulla osaa pujotella kiinteät kuusi keppiä.
Pienet harjoitellut ohjauskuviot onnistuvat jo radan osana hienosti. Steffin treeneissä Pulla hämmästytti ässälinja- ja takaakierrossa pysymisosaamisellaan.Kontaktien opettamisen suhteen olemme olleet jotenkin tosi epävarmoja. Mikä onni, että Sanni on pitänyt meille yksäreitä, ja olemme saaneet tuumia rauhassa asioiden etenemistä. Hetkittäisestä epävarmuudesta huolimatta olemme ilmeisesti tehneet kuitenkin ihan oikeita pohjataitoasioita ja nyt on kosolti treenattavaa hyvien vinkkien jälkeen omatoimitreeneihin.
Särötöntä elämää ei ole. Monenlainen rakkaus kantaa ja pitää hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti