Nyt on loma loppu. Ihan levollinen ja levännyt olo. Alkuloma oltiin kotosalla. Käytiin tekemässä agilitytreenejä ja lenkkeiltiin. Piipahdettiinpa Sinerbrychoffin taidemuseossakin Arvo Siikamäen veistoksia katsomassa.
Keskiviikkona hurautettiin Nurmaalle. Sielläkin saatiin lenkkeillä kauniissa pakkassäässä. Yövyimme yhden yön ja jätimme Roopen hoitoon kun jatkoimme matkaamme Laukaan maisemiin.
Laukaan mummolassa kyläilimme torstaista sunnuntaihin. Ehdimme Jyväskylään taidemuseoon ja syömään, lenkkeilimme, luimme, Teemu kävi hiihtämässä. Olipa sisaruksilla ruisleivänleivontatreffitkin. Minä kyläilin sillä aikaa ystävän luona Jyväskylässä. Pulla sai välillä hau(s)kuttaa Neroa ja Afoa. Flaksi nautti oleilusta.
Kiitos kaikille lomaamme tavalla tai toisella osallistuneille! Uusin voimin ja virroin työviikkoon.
Ystävänpäivän kunniaksi Pulla pääsi LÄGIn epiksiin Lohjalle. Pulla osallistui sekä A- että B-radoille ja kumpaisellakin radalla neito ohjaajineen kurvaili peräti kahdesti, eli yhteensä neljä nollarataa. Pulla voitti molemmat 30 cm-rimojen radat. Hienosti oli toimintakykyä siis vieraassa hallissakin. Toki Pulla on käynyt treenailemassa ja turistina siellä jo aikaisemminkin, mutta kotihalli on aina kotihalli.
Ratojen välissä harjoiteltiin taukomattoa ja pääsipä Pulla painimaan seurakaverin parson Maxin kanssa.
Lohjan hallin ympäristössä on myös mukava lenkkimetsä.
Viikkoon on kuulunut paljon agilitya. Tiistaina Steffin treeneissä tehtiin jo melkoisen haastavaa ratapätkää ihan suvereenisti.
Pidempi treenivideo alla.
Sannin treeneissä torstaina keskityttiin kontakteihin ja keppeihin. Niissä riittää vielä paljon harjoittelemista, mutta pikkuhiljaa etenevät nekin projektit.
Perjantaina hyödynsimme ison kentän valmiin radan vapaatreenimahdollisuuden ja Flaksikin mummojumppasi hyppyesteitä ja putkia hienosti. Ropsu keskittyy leikkiin ja hetken juoksenteluun. Pojassa alkaa ikä jo näkymään liikkeissä. Toki päivien välillä on myös vaihtelua. Flaksi, vuotta nuorempana ja vastikään eläkkeelle siirtyneenä maajoukkuekoirana on vielä erinomaisessa tikissä.
Viikon 8 talvilomailemme talvisessa säässä. Lähiympäristö tarjoaa parastaan, toki pakkasta saisi olla hetkittäin vähemmän, jotta koirat tarkenisivat paremmin lenkkeilyä .
Hyvät ystävät tuntevat tarinasi. Parhaat ystävät ovat osa tarinoitasi.
Polven paranemisprosessi etenee oikeaan suuntaan. Olin perjantaina Hyvinkään sairaalassa lopputarkastuksessa, ja sain hyvän palautteen niin polven liikkeessä toiminnan kuin taipumisenkin osalta. Lihaskunto on tähän kohtaan hyvä, toki harjoittelua pitäisi jaksaa jatkaa sinnikkäästi. Polvi taipui turvotuksesta huolimatta 120 astetta, joten ilman turvotusta taipuminen on oikeinkin hyvissä lukemissa. Askellus on tasapainoista, ja fysioterapeutti totesi, ettei uskonut minua aamun ensimmäiseksi asiakkaaksi kun näki minun kävelevän reippaalla askeleella käytävässä. Myös asento sai kehuja - seison tasapainoisesti. Kun tähän lisätään se, ettei polvi ole enää (juuri) lainkaan kipeä ja yöt saa nukuttua, ollaan sataprosenttisesti plussalla. Toki polvi edelleen hieman turpoilee ja kuumottelee rasituksesta, mutta rasitusta lisätään tilanne huomioiden. Ei kannata kärsiä, kannattaa hakeutua tekoniveloperaatioon, jos sellainen on tarpeen. Kiitollinen ja iloinen olen, kiittäen muistan sekä hienoa työtä tehnyttä Hyvinkään leikkausporukkaa että Ketterä Kettu/Jossua ja työfysioterapeutti-Siniä. Todellinen uusien mahdollisuuksien vuosi 2026 minulle siis!
Oikean suuntaan mennään myös Pulla Piikitan harjoituksissa. Pulla osaa pujotella kiinteät kuusi keppiä.
Pienet harjoitellut ohjauskuviot onnistuvat jo radan osana hienosti. Steffin treeneissä Pulla hämmästytti ässälinja- ja takaakierrossa pysymisosaamisellaan.
Kontaktien opettamisen suhteen olemme olleet jotenkin tosi epävarmoja. Mikä onni, että Sanni on pitänyt meille yksäreitä, ja olemme saaneet tuumia rauhassa asioiden etenemistä. Hetkittäisestä epävarmuudesta huolimatta olemme ilmeisesti tehneet kuitenkin ihan oikeita pohjataitoasioita ja nyt on kosolti treenattavaa hyvien vinkkien jälkeen omatoimitreeneihin.
Kävimme eilen äidin kanssa Kouvolan teatterissa katsomassa Hiljaiset sillat -musikaalia. Olipa jälleen kokonaisuudessaan upeasti koostettu esitys. Kouvolassa on monin tavoin taitavaa porukkaa. Näyttelijätyön lisäksi musiikki, lavastus ja vaatteet tukivat tarinaa - kokonaisuus kertoi sanoja enemmän ja herkisti. Hiljaiset sillat on monenlaista rakkautta tulvillaan oleva teos, joka muistuttaa säröjen tekevän elämän kokonaisuudesta erityisen kaunista.
Särötöntä elämää ei ole. Monenlainen rakkaus kantaa ja pitää hengissä.
Tammikuu loppuu kipakassa pakkassäässä. Ulkona on kyllä kaunista, mutta melkoisen kylmää. Lenkit ovat olleet lyhyehköjä ja tytöillä on tossut tassuissa. Siitä huolimatta Flaksi-mummon tassut menivät eilen pienellä metsäpyörähdyksellä epäkuntoon ja Teemu sai kantaa mummoa hetken matkaa. Taitaa olla ääreisverenkierto heikentynyt ikäneidolla, joka on aina arvostanut lämpöä kylmyyttä enemmän.
Viikolla on töiden lisäksi harrastettu Pulla-aksaa. Torstaina oli tämän vuoden ekat Steffin treenit.
Tänään käytiin läksyhommissa Sirpan ja Edithin kanssa. Pulla on oppinut kuuden kepin pujottelun tammikuun aikana. Toki taito vaatii vielä vahvistusta. Sitä ja putkihommeleita tehtiin tänään. Lopuksi tytöt pääsivät yhteislenkille ja leikkimään.
