Niin vain suoriuduimme kunnialla PM-reissun jälkeisenä perjantaina muutaman päivän kotona olon jälkeen SM-kisahulinoihin Valkeakoskelle. Roope oli Nurmaalla hoidossa koko ajan, ja Teemu ja tytöt hakivat minut puolen päivän aikaan perjantaina töistä, jotta pääsimme matkaan kohti SMetkoja. Kiitos kisajärjestäjän joustavuuden, Team Flaksi pääsi starttaamaan kaksi rataa etkokisoissa. Tällä kertaa tuloksia ei tullut. Flaksihan on voittanut useamman kerran etkoilla ratoja. Kun kenraali meni huonosti, vitsailimme, että tulosta tehdäänkin sitten tällä kertaa ihan siellä oikeissa SM-kisoissa. Etkojen ekalla agilityradalla Flaksi otti kiellon pituudelta, eikä malttanut millään pujotella keppejä loppuun. Mutta keinu ja puomi toimivat, mikä olikin pääasia. Hyppyradalla Flaksi livahti vahingossa putkeen eikä lähtenyt kääntymään ohjaajan mukaan hypylle.
Team Flaksia ei kuitenkaan valitettavasti nähty tälläkään kertaa SM-finaaliradalla, kun kolmanneksi viimeinen rima putosi. SMfinaalipaikka jäi siis tavoitteista Flaksin uralla saavuttamatta. Muut tavoitteet tulivatkin saavutettua: SM-kulta halliSMkisoista 2024 ja kaksi joukkuekultaa jo aiemmin, maajoukkuepaikka peräti neljästi ja erityisesti kisamahdollisuus MM-areenalla Belgiassa 2024. SMfinaalipaikka on ollut monta kertaa kovin pienestä kiinni, tällä kertaa rimasta, joskus muurin palikasta.
Myöskään Järvenpään Agilityurheilijoiden medijoukkue ei tällä kertaa yltänyt finaaliin. Teemu ja Flaksi tekivät kyllä taistelunollan joukkueelle.
Kannustimme kavereita ihan hyvillä mielin katsomossa. Hieman haikeaa on toki jättää kisa-areenat Flaksin kanssa. Enää yhdet oman seuran kisat edessä ensi viikonloppuna. Pulla oli hieno kisaturisti jälleen kerran. Pullasta parasta oli Maku-äidin tapaaminen.
Jotain samaa heissä on!
Valkeakoski on mukava pikkukaupunki vesistöjen keskellä, ja tehdas maastoutuu yllättävän hyvin, vaikka on keskellä kaupunkia. Waltikka toimi majapaikkana jälleen erinomaisesti.
Team Flaksi on muuntumassa Team Pullatukseksi. Pulla onkin käynyt jo sekä Sannin että Jennan treeneissä, joissa Flaksi ei kauhukseen ole päässyt lainkaan radalle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Pullan kanssa on kiva touhuta. Hän on hyvin erilainen treenaaja kun Flaksi, paljon rauhallisempi ja harkitsevampi, kuitenkin innokas ja vauhdikas ja tuntuu tuo oppivankin, vaikka välillä vaikuttaakin treeneissä hieman höpsöltä. Ja iloinen Pulla on aina!
Torstaina kävimme Jennan treenien jälkeen YLPissä pitsalla ja koirien kanssa pienellä Tammisaari-kävelyllä. YLPin pitsat ovat kyllä omaa luokkaansa, punajuuripitsa ja silakkapitsa toimivat!
Tämä viikonloppu on vietetty kotosalla levon merkeissä. Eilen virkistimme itseämme kyllä Riihimäen lasimuseossa Candy Animals -näyttelyssä. Jasmin Anoschkinin työt saavat hymyn huulille. Tamara Aladinin suunnittelemaa lasia oli esillä myös vaikuttavalla tavalla.
Tästä on hyvä kääntää katseet kohti syyskuuta. "Tässä ajassa huhuilee iltaisin haikeus, kietoutuu kuin puun juuri, mieli jo syksyssä. Lämmittää tunnelman kauneus. Hetki hiljaisuutta, aistitko? Sanaton haikeus."
Pohjoismaiden agilitymestaruuksista kisattiin viime viikonloppuna Norjan vanhimmassa kaupungissa Tönsbergissä. Lähdimme viime viikon keskiviikkona matkaan Teemun ja Flaksin ja Pullan kanssa Turusta Viking Linella iltalaivalla kohti Tukholmaa.
Pulla pakkasi reippaasti itsensä ja luunsa matkaan mukaan.
Tukholmassa olimme siis varhain viime viikon torstaiaamuna, ja matka jatkui kohti Norjaa. Pulla selvisi kokeneen Flaksi-matkaajan esimerkillä hienosti ensimmäisestä laivamatkastaan. Pissit pantattiin yön ajan ja aamulla suuntasimme jo tutuksi käyneeseen sataman lähellä olevaan puistoon.
Sitten ajelimme Örebröhön ja siellä kävelimme pidemmän lenkin kauniissa säässä Boglundsängenin luonnonsuojelualueella.
Matkaa taitettiin usean pysähdyksen taktiikalla välillä Sport Outletissä shoppaillenkin. Norjaan saatiin ajella aivan vapaasti kenenkään pysäyttämättä. Norjan puolella ylitimme Oslon vuonon lautalla. Torstai-iltana Norjaan saapuessamme hieman satoi. Muuten aurinko jaksoikin paistaa porottaa koko retkemme ajan. Hotellimme Klubben sijaitsi aivan Törnsbergin keskustassa. Olimme viidennessä kerroksessa, ja sieltä oli hyvät näkymät. Ihan aluksi tyttöjä meinasi hieman haukuttaa alhaalla näkyvä vilske, mutta asiasta huomauttaminen onneksi auttoi ja autot saivat ajella rauhassa jatkossa. Äänieristykset olivat niin hyvät, ettei viikonlopun vilskeestä ollut meluhäiriötä. Isoista ikkunoista oli hauska katsella joella seilanneita hulppeilta veneitä. Uskaltautuipa Teemu pienelle parvekkeelle kahvillekin, sen huvin minä jätin välistä.
Ennen perjantain iltakisoja ehdimme ajella puolen tunnin matkan Verdens endiin. Kyllä kannatti! Paikka oli upea.
Ehdimmepä vielä toisenkin nähtävyyden luokse ennen etkokisojen ja eläinlääkärin tarkastusten alkua.
Eläinlääkärin tarkastus on Flaksista aina kaikista ällöttävin homma, mutta siitä selvittiin kunnialla ja saatiin kisalupa viikonlopuksi. Perjantain etkoissa oli hyppyrata ja agilityrata. Agiradalla Flaksi livahti leijeröinnissä puomin takana pituuden vierestä, ja esteen suorittamatta jättämisestä seurasi tietenkin hylätty suoritus. Keinut olivat koko viikonlopun liian nopeita, vaikka hienoja keinusuorituksia oli nähty viimeistelytreeneinä toimineissa Annan treeneissä, jotka olivat Flaksin uran viimeiset ohjatut treenit.
Etkojen hyppyradalla rata rullasi hienosti, kunnes ohjaajalla oli liikaa aikaa ja ratakin pääsi hämmästyksessä unohtumaan. Hylätty rata siis ohjausvirheen vuoksi.
Lauantaina olivat vuorossa yksilökisojen karsintaradat. Tällä kertaa meidän kaksikko sai tyytyä niihin ratoihin, kun finaalipaikka jäi valitettavien pikkuvirheiden takia lunastamatta. Hyppyradalla ohjaaja sortui olemaan liian kiireinen ja Flaksi tuli jo toisesta esteestä ohitse. Agiradalla Flaksi teki Petr Pupikin makuun liian nopean keinun ja sai kiellon ennen puomin jälkeistä hyppyä pyörimisestä. Muissa kokoluokissa vitosella tai kympilläkin pääsi jatkoon, meidän epäonneksemme juuri medeissä vain puhtailla ratasuorituksilla. No, eipä siinä, olihan se hienoa kannustaa Emmiina ja Cromi ja Assi ja Ninni mestareiksi. Silti olisi ollut upeaa nähdä myös team Flaksi vielä kerran finaaliradalla. Suomen joukkue niitti mitaleita sekä yksilö- että joukkueradoilta.
Sunnuntain joukkuekisassakin tuli hylly kun Flaksi pääsi livahtamaan yhden esteen väärinpäin. Onneksi joukkueella oli jo kaksi muutakin hylättyä suoritusta alla, joten asia ei vaikuttanut lopputulokseen mitenkään. Joukkueen ainoan nollan taituroivat Maria ja Ixi. Videoissa ensin koko joukkueen veto ja erikseen irroitettuna Teemun ja Flaksin osuus.
Pulla stunttasi Flaksia avajaisissa ja päätyi jopa joukkuekuviin liiton nettisivulle asti. Muutenkin Pulla sai kovasti huomiota ja rapsuttelijoita ja herkkujen antajia riitti. Pullan onneksi paikalla oli myös painikavereita, kuten villakoira Kusti. Innokkaimmat norjalaiset länderistit ajoivat tunnin matkan vaan Pullaa katsomaan.
Näin ohjaaja itse kirjoitti Facebookissa asiasta:
"Flaksin ulkomaan kisareissut päättyvät tähän. Olipa taas mahtava kokemus. Kiitos koko Suomen maajoukkueelle ja vielä suuret onnittelut onnistujille. Oli mahtavaa seurata teidän upeita suorituksia ja tietysti nauttia hyvästä seurasta. Tapasimme uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Agility todellakin yhdistää. Kiitos maailman parhaalle ketylle Katille, jota ilman en olisi päässyt nauttimaan näistä kokemuksista. Olen oppinut paljon agilitystä näillä reissuilla, mutta ehkä vielä enemmän olen oppinut itsestäni. Vielä on vähän opiskeltava paineen alla suorittamisesta
. Suurin kiitos kisareissujen mahdollistamisesta menee tietysti Flaksille. Ilman parasta karvaystävääni en olisi saanut kokea näitä unohtumattomia elämyksiä ja oppia, miltä tuntuu onnistua ja epäonnistua. Tällä reissulla Flaksi onnistui erinomaisesti ja minä vähän huonommin. Ei tartte peräkärryä palkinnoille. Mutta kokonaisuus ja se kuuluisa matka merkitsee minulle enemmän kuin mitkään mitalit tai muut palkinnot. Siispä hei hei kansainväliset kilpa-areenat. Ehkäpä vielä joskus saan kokea teidät uudestaan. Kuvassa Flaksilla ja Pullalla on jo katseet eteenpäin."
Olipahan taas mahtava ja monenlaisia tunteita herättänyt reissu. Hienoa on olla kotonakin. Koitetaan keräillä itsemme työkuntoon huomiseksi ja kisakuntoon SM-kisoihin ensi viikonlopuksi. Nyt on hieman reissuväsyä ilmassa.
