Annetaan turhien huolien mennä

Hengitellään syvään sisään ja ulos. Tämän viikon sanat ovat armollisuus ja hyväksyminen. Ne ovat toistuneet erinäisissä keskusteluissa eri ihmisten kanssa viikon aikana. Kotona on puhuttu erilaisten asioiden hyväksymisestä, mm. siitä, kuinka pitää hyväksyä sairauden takia muuttuneet suunnitelmat ja väliin jäävät mukavat urheilutapahtumat (ei päässyt Teemu Tervahiihtoon eikä Pogostanhiihtoon tänä vuonna). Tai se, että koiran lihasmassa on heikompi kun edellisellä hierontakerralla (jumpat on jäänyt tekemättä, on aika skarpata asian kanssa, juoksulenkit ja pitkät lenkit sattuneista syistä myös). Tai se, että töissä kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan. Pitää sopeutua. Tai se, että harrastusrintamalla kisoissa ei tulekaan onnistumisen kokemuksia, vaikka treenioloissa onnistumisia tuleekin. Pitää muistaa olla armollinen itselle ja koiralle. Siitä puhuimme treenikamun kanssa viimeksi tänään pitkät pätkät. Päätimme jälleen päästää irti turhista huolista ja keskittyä onnistuneisiin hetkiin.

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme äidin kanssa katsomassa Lahden kaupungin teatterissa Ikitien. Esitys oli vaikuttava. Ja niin se Ketolan Jussikin tuumi, että huomenna kaikki on paremmin.

Kotiin saavuin melkoisen kasan lämmikkeitä kanssa, kiitos äiti! <3 ja koska leipova mies sairasti vielä tuossa kohtaa, pakkasi äiti pullat ja kermapurkinkin mukaan, jotta saimme viettää laskiaissunnuntaita. Hyvin maistui!

Pari viikkoa meni isännän sairastaessa, joten minä keskityin koirien kanssa puuhailuun. Flaksin kanssa kävin mm. hyvin sujuneissa valkkujen ot-treeneissä. Saatiin kymmenen esteen pätkiä kertalaakista onnistumaan, Flaksi irtosi nätisti esteille ja meno tuntui mukavalta. Ihan yhtä helppoa ei ollutkaan eteneminen sitten kisavireessä viime sunnuntaina. ;) Ensimmäinen lähtö onnistui, mutta muuten kyllä meno takkusi. Agiradalla lähtö oli huonompi, koska kierrokset olivat päivän toisella radalla jo kaakossa. Muuten esteille irtoaminen oli ehkä inasen sujuvampaa. Kivaa oli stetsaamisesta huolimatta kyllä, ja ehkä Flaksille tekee ihan hyvääkin joutua tekemään välillä huonosti liikkuvan ohjaajan kanssa ratatyötä. Jyrä puolestaan on ottanut hissikyydin takaisin ykkösiin. Siellä starttasimme ensimmäistä kertaa yhdessä viime lauantaina. Olipas kivaa. Suoraviivaisempi rataprofiili tuo esiin Jyrän ansiokkaan itsenäisen työskentelyn. Eka agiradalta napsahti voittonolla. Hyppärillä ohjaaja unohti ohjata jo heti esteen kolme jälkeen, mutta niinhän sitä sanotaan, että ei makeaa mahan täydeltä. ;)

 Muotkan Esa oli tehnyt mielenkiintoiset ja koiran osaamista haastavat radat sunnuntaille, siellä me Flaksin kanssa saatiin hymy yleisön huulille. ;)

 Lenkkikelit ovat vaihdelleet upeista aurinkoisista hankikantokeleistä kaameaan tuuleen ja tuiskuun. Mutta ilmassa on jo monta kertaa ollut lupaus keväästä.

 Tällä viikolla isäntä on päässyt palaamaan töihin ja hieman jo harrastuksenkin pariin. Tiistaina käytiin Maijun treeneissä Akatemialla Teemu Flaksin ja minä Jyrän kanssa. Tässä Flaksin treeniratatyötä.  Flaksi kävi treenaamassa myös Jennan kanssa. Voi olla, että jossain kohtaa kevättä käyvät yhdessä kisoissakin, kunhan aikataulut osuvat yksiin. Tänään oli Fridan yksityiset mummotreenit. Kyllä oli Frida onnellinen, kun sai olla itsekseen emännän kanssa hallireissulla. Viikonloppuna ei mennäkään Tuupovaaran ja Ilomantsin maisemiin, joten ohjelmassa on oman seuran agikisat. Talkoilua ja kisastartteja.