Niin siinä nyt sitten kävi, että meidän pystykorvasta tuli kuitenkin lurppakorva. Korvat eivät ole enää ainakaan viikkoon nousseet pystyyn missään tilanteessa, vaan ne lurpattavat nätisti. Ei tehty mitään teippauksia tai hierontoja. Ne on ihan luomut.
Eilen kävimme kahdesti metsälenkillä. Eka lenkki oli heti koulupäivän jälkeen kahdelta. Silloin on vielä melko turvallista juoksuttaa omia koiria ilman että naapuruston kaikki muut hauvat ryntäilevät seassa. Parsoneiden kanssa olen oppinut melko varovaiseksi yllättävien pusikosta ryntää koira - tilanteiden suhteen. Flaksi ei tosin tunnu välittävän vieraista koirista tai ryntäilyistä. Tuossa on aika mukava lähimetsä:kallioita, korpisuota ja kangasmetsää. Sitten on sellaisia tosi hyviä kumpareita, joita kävelen hauvojen kanssa ylösalas ja ympäriämpäri. Siinäpähän jumppaavat ihan luonnostaan! Frida on niin hauska kun se jää joka ikiselle kaatuneelle puunrungolle voimistelemaan ja odottamaan palkkaa hämmästyttävistä taidonnäytteistään.
Illalla kahdeksan jälkeen käytiin vielä Fannin ja Flaksin kanssa Sipoon puolella sienimetsässä. Löydettiinkin hyvin haperoita, joista jalostetaan tänään haperolasagne. Nam! Flaksi on melkoinen peto sienimetsässä. Sain tosiaan olla tarkkana, että neiti pysyi erossa sienistä eikä opiskele pureskelemaan niitä. Yhtä valkokärpässientä jo nuuskittiin kunnes huomasin. Tarkkana siis saa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti