2 viikkoa eturistisiteen asennuksesta ja kierukan kokoonparsimisesta

 

Jennan treeneissä 1.3.2022

 

Loukkaantuminen ei tule kello kaulassa - Sporttiturva-vakuutuksesta on hyötyä tapaturman sattuessa agilitykentillä

 

Pohjolan Sporttiturva on ollut turvanani jo kolme kertaa. Olen harrastanut monenlaista kestävyysliikuntaa koko elämäni ajan: hiihtoa, juoksua, pyöräilyä ja vähän suunnistustakin. Agilityn aloitin vuonna 2006. Olen saanut urheilla vammoitta, kunnes agilityssä siirryttiin ympärivuotiseen harjoitteluun tekonurmipohjille. Kasvavat vauhdit, pitävät alustat ja kengät koituivat oikean polven kierukan kohtaloksi jo 2015 ja vasemman polven kierukan siistimisen aika oli seuraavana vuonna. Kummankin kierukkavamman aiheutti ratatreeneissä takaakiertoon ohjaus yhdistettynä suunnanmuutokseen kovasta vauhdista. Kolmas ja viimeisin koettelemus tapahtui WAO-karsinnoissa helmikuussa 2022. Tällä kertaa tulin suunnanmuutostilanteeseen kovasta vauhdista, jolloin oikeasta polvesta kuului kova napsahdus ja tuntui muljahdus. Kisarata jäi siihen ja minun matkani jatkui kantokyydissä kohteena Pihlajalinnan sairaala, aiemmalta nimeltään Pohjola Sairaala.

Minulla on koko lajiharrastuksen aikana ollut aina voimassa oleva Agilityliiton vakuutuksellinen lisenssi. Lisenssi siis sisältää Pohjolan Sporttiturva-vakuutuksen. Jokaisen loukkaantumisen jälkeen olen välittömästi ollut yhteydessä Pohjolaan puhelimitse. Puheluun on vastattu nopeasti ja hoidon tarpeen arviointi on aina aloitettu heti ja puhelun päätteeksi minut on ohjattu lähimpään Pohjolan sairaalaan mahdollisimman pian.

Ensimmäisessä yhteydenotossa Pohjolaan on tärkeätä osata kuvailla, miten ja millaisessa tilanteessa vamma on syntynyt. WAO-karsinnoissa sattuneen tapaturman jälkeen juttelin Pohjolan asiakaspalvelun kanssa jo Ojangon parkkipaikalla maatessani auton takapenkillä. Pääsin heti saman tien lääkärin vastaanotolle Pihlajalinnan Pikku Huopalahden toimipisteelle Helsinkiin.  Lääkäri teki arvion tilanteesta ja määräsi magneettikuvaan, joka järjestyi vielä samalla illalle. Kyseessä oli lauantai-ilta. Tapaturma sattui noin viiden aikoihin ja olin jo noin seitsemältä sairaalassa ja kahdeksaan mennessä oli jo magneettikuvatkin otettu. Yhtään en joutunut odottelemaan missään vaiheessa. Tässä oli varmasti hyvää tuuriakin matkassa. Seuraavana maanantaina oli sitten jo aika ortopedille, joka teki hoitosuunnitelman ja saman tien alkoivat tapaamiset fysioterapeutin kanssa. Revennyt eturistiside ja palasina ollut kierukka vaativat leikkaushoitoa, jotta paluu tavoitteelliseen agilityurheiluun olisi mahdollista. Leikkausaika järjestyi viikon päähän maanantaille. Korvattavaan palveluun kuuluu leikkaushoidon ja kontrollien lisäksi 10 kertaa fysioterapiaa, jolla varmistetaan kuntoutuksen suunnitelmallinen eteneminen ja pyritään mahdollistamaan paluu urheilun pariin.

Parasta palvelussa on ollut se, että kaikki palvelut ovat saman katon alla. Sairaalassa on vakuutusyhtiön palvelupiste, jossa hoidetaan vakuutuspuolen asiat heti ensimmäisen hoitokontaktin yhteydessä. Ei tarvitse ajella mihinkään muualle, soitella ympäriinsä tai etsiä netistä lomakkeita. Kaikki hoituu yhdellä kertaa. 

Edellytän palvelulta sitä, että saan nimenomaan urheiluvammoihin perehtyneiden asiantuntijoiden hoitoa, joilla on osaamista ja kokemusta myös siitä, miten urheilijan saa palautumaan takaisin lajin pariin. Tämä mahdollistuu Sporttiturvan kautta.

Agility on tärkein ja rakkain harrastukseni. Mikään ei voita agilityn vauhdinhurman tuomaa tunnetta. Vauhdissa piilee kuitenkin riskinsä. Jokaisen loukkaantumisen kohdalla olen heti ensimmäisestä vakuutusyhtiökontaktista alkaen tuonut selkeästi esille, että kilpailen agilityssä tavoitteellisesti ja tavoitteenani on palata parhaalle tasolleni rakastamaani lajiin.

Jokainen loukkaantuminen on ollut yllätys ja melkoinen järkytys. Tästä viimeisestä loukkaantumisestakin aion selvitä. Fysioterapeutin kanssa olemme jo suunnitelleet, miten toimimme, jotta voisin päästä kisaamaan mahdollisesti jo elokuun SM-kisoihin. Huomenna maanantaina, kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, pääsen eroon tikeistä ja tapaan fysioterapeuttini. Siitä sitten alkaa varsinainen kuntoutustyö.

Kokemusteni perusteella olen voinut luottaa siihen, että lisenssiin ostamani Sporttiturva auttaa minua selviytymään loukkaantumisesta takaisin agilityn harrastajaksi. Loukkaantuminen ei todellakaan tule kello kaulassa, kuten olen valitettavasti saanut karvaasti kokea. Se voi kohdata kenet tahansa harrastajan, oli harrastajan tavoitteet lajissa mitkä hyvänsä ja vaikka lihakset olisivat kunnossa ja huolellisesti lämmitellyt ennen suoritusta. Hankkimalla vakuutuksellisen lisenssin olen varmistanut, että saan asiantuntevaa apua loukkaantumisen sattuessa. Olen ollut erittäin tyytyväinen saamaani ystävälliseen ja tehokkaaseen palveluun.

1.3.2022

agilityurheilijat Teemu Kollanen ja kromfohrländer Flaksi

2 viikkoa polvileikkauksesta

 

Surullisten uutisten päivä

 Olipas ikävä lukea uutisia aamulla. Täällä meillä kotona ei siis ole jo moneen kertaan todettua kurjuutta kummempaa, mutta voi tuota Ukrainan tilannetta. Hiljaiseksi vetää. 

Alla Teemun koipi. Leikkaushaavat niitteineen ovat ihan siistejä. 

Uutisten seuraamisen lisäksi täällä on siis paranneltu koipea ja korjattu ruotsin kokeita. Minä olen parina päivänä putkeen tehnyt oikein pitkän kaavan mukaan lumitöitä. 

Lisäksi olen lenkkeillyt koirien kanssa ja käynyt Flaksin kanssa hallilla treenailemassa. Frida on joutunut nyt tyytymään kotona leikkimiseen.

Välillä on ulkoiltu hyvinkin kauniissa säässä ja maisemissa ihan kotikulmilla. Sitten onkin taas ollut niin kamala tuuli ja viima, että lenkkeilystä ei ole nauttinut oikein kukaan.

Ei tarvinnut lähteä pohjoiseen lunta ihailemaan. Ihan sitä on riittämiin omassa pihassa.

Tuo valtava lumen määrä on haastavaa metsäneläimille. Täällä yrittävät ruokkia peuroja. Flaksin mielestä ruokintapaikka oli kyllä hyvinkin epäilyttävä. Meidän tontin laitamilla pyörii  seitsemän peuran porukka. Eilen aidan viertä viiletti rusakko kettu perässään. Ja hangesta johtuen aidat eivät oikeasti enää kohta pidättele myöskään koiria. Tarkkana saan siis olla. 

Juoskumattoprojektikin etenee. Flaksi kävelee jo pieniä hetkiä matolla. Vielä on matkaa siihen, että saadaan pidempikestoista treeniä aikaan.

Viikko onnistuneesta leikkauksesta

Isännän polvileikkaus sujui hyvin. Mikä onni ja ilo! Uusi eturistiside saatiin siis rakennettua ja kierukka kursittua kokoon - onneksi, muuten siitä olisikin kuulemma jouduttu poistamaan 3/4 osaa. Nyt on viikko kivuliasta toipumista takana - onneksi päivä päivältä tulee hieman edistystä tilanteeseen. Vaikka jalalle ei saakaan varata painoa ensimmäiseen neljään viikkoon, on kuntouttavat jumpat jo käynnissä ja niissä voi huomata pientä edistystä ja jalan liikeratojen laajentumista. Kyllä se tästä, hitaasti, mutta varmasti. Tässä vaiheessa mukavin ja kivuttomin asento jalalle on edelleen kohoasento. Ja kylmähoitoa annetaan ahkeraan.  Kaikesta huolimatta täällä on oltu pääasiassa ihan hyvällä tsemppifiiliksellä. Vain hetkittäin meinaa iskeä ketutus ja alakulo. On tietoisesti kiinnitetty huomiota pieniin hyviin ja kauniisiin asioihin, esimerkiksi kukkasiin. Niitä on tarkoituksella ollut talossa hetken aikaa reilun puoleisesti.

Teemu on siis pötkötellyt pari viime viikkoa pääasiassa pedissä. Somessa on tullut kulutettua aiempaa huomattavasti enemmän aikaa. Ja Flaksi on alkanut tekemään pieniä hassuja tilannekatsauksia!

Frida-mummokin esiintyi.

Minä olen pyörittänyt huushollin hommia ja koirien lenkityksiä. Olenpa käynyt Flaksin kanssa muutamaan kertaan hallillakin. 

Saimme juoksumaton lainaan, ja nyt seuraavana projektina olisi opettaa Flaksi ravaamaan siinä. Neiti on jo tassutellut paikallaan olevan maton päällä ja syönyt namia pyörivän maton vieressä. Ei vaikuta toistaiseksi kovinkaan järkyttyneeltä. Vielä on kuitenkin matkaa sujuvaan lenkkimenoon matolla. Tavoitteena on pitää Flaksi edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa! 

Hieman erilainen hiihtoloma on nyt meillä kuin mitä suunniteltiin. Ei tullut nyt sitä odotettua Oulun reissua. Katsotaan viikonloppuna livestreamia ja kannustetaan karsintoihin osallistuvia kavereita.  Ostinpa lomatekemiseksi  Bananagramssin, vielä ei tosin ole ennätetty pelaamaan. Ehkä huomenna?

Kiitos isälle ja äidille avusta juoksumattoon, kuntopyörään (Teemun polven kuntoutukseen tulevaisuudessa), ovenkahvaan, katon lumiin, rikkinäisiin villasukkiin ja paleleviin sormiin liittyen. Kiitos kun kävitte! Ropsu kävi siis eilen merkkaamassa paikkoja  ja moikkaamassa tyttöjä. Käyntinne piristi!

Myöskin ihanien treenikavereiden videopuhelu treeneistä piristi kovasti polvipotilaan mieltä. Pääsipä ainakin jollain tapaa mukaan maanantain valkkutreeneihin! Ja Irene Erling ilostutti  ja lähetti tämän hienon kuvan Flaksista WAO-karsinnoissa.

Lumityöt meinaavat ottaa hetkittäin vähän voimille. mutta teen osissa. Ainakin tulee kuunneltua monta kirjaa! 

Nyt olen lumenluontitauolla. Kohta taas kolanvarteen! Tsemppiä kaikille lumitöissä kuntoaan kohottaville!

Vapaa valinta elämäntapahtumien suhteen ei aina ole sinun eikä minun

 Anna tapahtua sen, mikä kuitenkin tapahtuu. Tätä läksyä on taas treenattu viikon verran. 

Isännälle ottaa koville paikallaan oleminen ja emännälle koko ajan liikkeessä oleminen. On meinaan tuota lunta tullut nyt jo mielestäni ihan riittämiin. Lisäksi olen yrittänyt huolehtia Flaksin kunnollisille lenkeille päivittäin ja mummelin omilleen. Teemu on yleensä huolehtinut Flaksin pisimmät lenkit. Juoksemaan kymppiä minusta ei ole, mutta teen parhaani. Olen myös opetellut Flaksin jumpista huolehtimisen. Torstaina missasin revontulet, koska nukahdin kasilta. Lähes joka ilta olen kömpinyt sänkyyn viimeistään ysiltä. Voice of Finland -illat muodostavat "pakollisen" tarpeen pysyä hereillä hieman pidempään. Kaikesta huolimatta, ihan hyvin täällä pyyhkii. Olemme onneksi pysyneet terveinä (vaikka altistus taas kohdalleni osuikin) - joten Teemun leikkauksen huomenna pitäisi onnistua. Peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki sujuu hyvin ja kierukkakin saadaan pelastettua!

Flaksi on liikuttavan hyvä sairaanhoitaja. Ensi viikolla vien tytsyn hallille ja kokeillaan, mitä saamme yhdessä aikaan. Ainakin treenaamme kontakteja. Nyt on oltu ihmiskontakteja välttäen kotosalla ja ihasteltu tulppaaneja. 

Osuipa viikonloppuun ihan hyviä lenkkihetkiäkin. Lauantaina jopa auringonpaistetta.

Tästä huolimatta ja tämän yli. Eteenpäin. 

Kun elämä antaa sinulle sata syytä murtua ja itkeä, näytä sille, että sinulla on tuhat syytä nauraa. Iloa ystävänpäivään!