Shine bright like a diamond! Rakas Frida 11.7.2008-6.4.2022

FI-AVA, FI-AVA H Double Barrel´s Divine Design - Frida -11.07.2008-6.4.2022. Shine bright like a diamond!

Always in our hearts and minds. You taught us a lot, you made us laugh! Our home feels so empty without you. 

Loista kuin timantti, meidän oma pikku tähti! Tulet aina olemaan sydämissämme ja mielissämme. Opetit meille niin paljon, sait meidät nauramaan. Koti tuntuu kovin tyhjältä ilman sinua!

Teemu kirjoitti näin ihanat muistosanat Facebookiin:

Se oli syyskuussa 2008 kun Frida tuli meille. Frida oli varmaan ollut meillä viikon verran, kun työpäivän jälkeen tulin kotiin ja innokkaana menin katsomaan, miten penneli jaksoi. Pentuaitaus olikin tyhjä! Fridalle oli rakennettu toiseen alakerran makkariin oma pentutila pentuaitauksineen. Makuhuoneen ovella oli portti. Alakerran portaat oli vuorattu, ettei niitä pääse ylöspäin, ja yläkerrassa oli portaiden päässä portti. Fanni oli jäänyt työpäivän ajaksi yläkertaan. Fridaa ei näkynyt missään. Etsin joka puolelta alakerrasta. Miten koiranpentu voi kadota jäljettömiin? Olin jo ihan hädissäni etsittyäni Fridaa ympäri alakertaa. Soitin Katille ja sanoin, että voiko olla mahdollista, että Fanni olisi päässyt alakerran pentuaitaukseen ja syönyt koiranpennun niin, että siitä ei jäänyt jäljelle karvaakaan. Miten se on mahdollista? Siinä puhelimessa puhuessani kävelin yläkertaan ja sieltä rappusten päästä ylhäältä pisti esiin kaksi päätä, Fridan ja Fannin. Pentu oli jollain uskomattomalla tavalla kiivennyt suhteellisen korkean pentuaitauksen yli, puristautunut ensimmäisen koiraportin läpi, taistellut tiensä portaiden alapäässä olleiden esteiden yli, hypellyt avoportaita yläkertaan asti ja pujottautunut vielä yläkerran porrasportin läpi. Siellä Frida istui tyytyväisenä Fannin vieressä yläkerran lattialla. Sellainen kekseliäs sisupakkaus oli Frida jo ihan pienestä pennusta saakka. Fridan kanssa opin harjoittelemaan agilitya ja kouluttamaan agilitykoiraa. Opin, miten koiran taitoja kehitetään systemaattisesti positiivisen vahvistamisen kautta. Opin, miten koiran motivaatiota pidetään yllä ja kasvatetaan. Opin leikkimään koiran kanssa ja nauttimaan yhteisestä tekemisestä. Opin nauttimaan kisaamisesta. Opin, mitä huippusuorituksiin pääseminen edellyttää ja opin hyväksymään sen, että kaikista koiraystävistä ei ole huippuvauhteihin. Opin luopumaan liian korkeista tavoitteista. Opin sen, että kaikista koirista ei saa toimivaa laumaa, vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka minkälaisia neuvoja noudattaisi. Opin antamaan periksi ja keksimään toisenlaisen tavan pitää koiralaumaa ja saavuttaa tasapaino, jossa kaikki osapuolet saivat elää rentoina ilman huolta konflikteista. Paljon on siis oppia kertynyt. Kiitos sinulle Frida! Jäljelle jäi suuri määrä iloisia muistoja ja mieleeni painunut kuva rakkautta ja luottamusta säteilevistä ruskeista mantelinmuotoisista silmistä ja iloisesta hännän heilutuksesta.

Frida oli alun perin Teemun agilitykoira, mutta kisasi kisauransa loppuajan emännän kanssa. Kisaura loppui sydämen vajaatoiminta -diagnoosiin ja -lääkitykseen keväällä 2018. Tämän jälkeen Frida eli vielä reipasta elämää sydänlääkityksen kera. Frida oli tarmokas työkoira, ja teki aina ilolla ja täysillä ohjaajansa kanssa hommia, muista koirista ja ihmisistä välittämättä. Hommien ulkopuolella Frida ei pitänyt muista nartuista. Fridan arvon ymmärtävät urokset olivat ok. Siksi Roope olikin lopulta Fridan paras ystävä. Kotona Frida oli mitä rennoin ja rauhallisin hyvin ihmisläheinen kaveri. Toki Fridakin joskus innostui pomppimaan tasajalkaa. Erityisesti vanhemmiten uudet paikat ja ihmiset olivat Fridasta arveluttavia. Agilityhallivierailujen ja lenkkimaastojen lisäksi Frida nautti kyllä kaikista eniten oman pihan tarjoamista puuhamahdollisuuksista. Frida oli perheemme uimari, auringonottaja ja käpykoira. Frida keksi omia leikkejään ihan itsekseen, mutta aivan parasta oli yhteisleikki ihmisten kanssa. 

Frida tuli meille aikanaan Sari Puusaaren Ruotsin tuontina sijoituskoiraksi Monica Olsson Bäckin luota Bromöllasta. Fridalla on Klenin kanssa yksi pentue (s. 14.1.2011 4 pentua: Scotstyles Foxtrot "Sulo", Scotstyles Cha Cha Cha "Fanny", Scotstyles Quickstep "Mimmi", Scotstyles Paso Doble "Jalo"). Frida siirtyi pennutuksen jälkeen omistukseemme. Pentuprojekti oli meille aika rankka kokemus, jonka päätteeksi vuotamaan jääneen kohdun vuoksi Frida sterilisoitiin.  Fridan elämä jatkuu Fridan lapsissa, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa. Onneksemme Fridan parhaat ominaisuudet ovat ilmeisesti jatkaneet kiertoaan ja jälkipolvissa on monia ystävällisiä ja mukavia harrastuskoiria.

Frida oli sekä agility- että hyppyvalio. Fridan paras yksilösijoitus SM-kisoissa on SM 8. Frida on ollut mukana KATin SM-joukkuepronssijoukkueessa ja voittamassa joukkuepiirinmestaruuden. Agirodun joukkuekisassa Parson Invandrarnas -joukkue teki hattutempun voittaen kisan kolme vuotta peräkkäin. Frida toimi perheemme varsinaisena agilityopettajana ja Fridan kanssa touhuamisen myötä opimme paljon koirankoulutuksesta positiivisin menetelmin. Frida jää ikuisesti sydämiimme ja mieliimme kauniina iloisena mantelisilmänä, jonka häntä vispasi nopeammin kuin kenenkään muun.

”Aina kun jotain häviää

aina jotain jäljelle jää

Aina kun tuntee ikävää

tietää, että omisti jotain tärkeää”

- Kaija K. -

Siellä ne kirmaa  Hannan luona Turun suunnalla asuneen Tuure-veljen kanssa 

7 viikkoa eturistisideleikkauksesta - yhä edelleen hitaasti edetään

 

Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta

 Molemmat bongattu. Peippo on vieraillut pihassamme jo viime viikosta alkaen, kiurun äänen ja lopulta itse taivaalla lekottelijankin bongasimme tänään aamun peltolenkillä. Ja mikä parasta - lenkillä oli koko lauma, myös isäntä. Kantohanki tasaisella pellolla on kyllä ihana kävelypaikka aurinkoisessa säässä. Ja kävely pellolla onnistuu jo polvitoipilaaltakin. Toki lenkin jälkeen pitää lepuuttaa ja antaa jalan turvotuksen laskea,  mutta pikkuhiljaa kohti parempaa kuitenkin.

Peltoja pitkin on tehty nyt aamulenkit, päivälenkit ja iltalenkit.

Pihassamme vierailee myös varpushaukka lintulaudoilta helppoa saalista bongaillen. Ja tänään aamulla pihassa juoksi seitsemän oravaa. Iltalenkillä pellolla kohtasimme miehen, joka kertoi, että n. kilometrin päässä on nähty niinkin harvinaisen kaverin kun ahman jäljet ja kilometri toiseen suuntaan on liikkunut ilves. Kun ympäristössä pyörii myös paljon kauriita ja peuroja ja kettu, on täällä kyllä ihan hauskaa tehdä luontobongauksia. 

Hallilla on käyty pariin otteeseen sitten viime päivityksen treenaamassa ja eilen kisatalkoissa medi kolmosten aikaan. Teemu oli kuuluttajana, ja minä vastaavana koetoimitsijana. Oli mukava käydä pitkästä aikaa hieman ihmisten ilmoilla.

Ensi viikonloppuna menen Flaksin kanssa Lauran ja Remun WAO-matkan tukiepiksiin JAUn hallille. Kokeillaan tehdä kolme kertaa sama rata - josko saataisiin rytmityksiä osumaan kohdilleen. 

Flaksi tuli valituksi JAUn valmennusryhmään myös ensi kaudelle. Sanni Kariniemen ja Stefanie Semkatin oppeja olisi siis luvassa. Nyt vaan toivotaan, että ohjaaja kuntoutuu syksyksi!

6 viikkoa polven eturistisideleikkauksesta ja kierukan ompelusta

 

 

Penkkiurheilua

 Olemme saaneet kaksi kertaa isännän mukaan hallille omatoimitreeneihin. Vielä ei onnistu kun yksittäisen esteen kanssa pyörittely, mutta Teemun lämmiteltyä Flaksin me olemme jatkaneet treenejä yhdessä. Mukavaa on ollut. Parien omatoimitreenien lisäksi pääsimme tiistaina huippuihin Jennan treeneihin. 

Ihan parasta! Eihän se täydellisesti mennyt, mutta fiilis oli täydellinen. Flaksi

hoiteli hienosti monta lukitusta ja linjaa. Ketystä kuskiksi (muutakin kuin auto-) on edetty yksittäisistä esteistä vähän pidempiin kokonaisuuksiin. Miten pienistä onnistumisista voikin tulla niin hyvä mieli!

Viikonloppu meni ruutuja tuijottaessa. Perjantaina seurasimme, kuinka työpaikkani viereinen ostari paloi maan tasalle. Lauantaina ja sunnuntaina ruudun äärellä oltiin paljon iloisempien asioiden äärellä. Seurasimme, kuinka tutut ja tuntemattomat kisasivat halli-SM -kisoissa ja EO-karsinnoissa. Olisipa ollut huippua nähdä Team Flaksi menossa mukana, mutta eipä auta. Onnea kaikille hienoja ratoja tehneille ja kisoissa menestystä takoneille!

Me olemme joutuneet luopumaan joistakin unelmista. Team Flaksi ei päässytkään kisaamaan isoihin kisoihin, jonne olimme suuntaamassa hyvillä fiiliksillä hyvin sujuneen talvikauden jälkeen. Katsotaan, miten käy elokuun SM-kisojen - olisiko sinne asiaa, vai jääkö kisaaminen vieläkin kaukaisempaan tulevaisuuteen. JAUn valkkuryhmään laitettiin optimistisesti hakemus ensi syksyksi. Vielä ei ole tietoa, tuleeko Flaksi edes valituksi ja kykeneekö kuski juoksemaan, mutta jotain  unelmia ja suunnitelmia sitä kai pitää vielä ihmisillä olla?!

Kuntoutuminen polvileikkauksesta etenee hitaasti ja hoiperrellen

 

Aika, ajanhallinta ja kiire

 Kumma juttu, niin sitä ihminen saa itselleen kiireen tunnun ja tunteen ajanhallintahaasteista luotua ihan vaan normiarkea elämällä. Ajatushan se vaan on, jonka voi joko laskea hallitsemaan mieltä ja tekemään siitä kaaosta tai sitten voi olla laskematta. Jotenkin olen viime päivinä onnistunut epäonnistumaan ajanhallinnan tunteen kanssa. On siis tuntunut, että aika ja hommat hallitsevat minua, enkä minä niitä. Ihan kun näissä arkisissa askareissa nyt jokin määräpäivä olisi. Täytyypä tarkastella ajatuksia ja lopettaa kiireen tuntu. Sitähän ennättää, mitä haluaa, ja mikä on itselle tärkeää. Aika ottaa aikalisiä päivään. Pieni hetki alennustulppaanien ihailemiseen. Monta pientä hetkeä koiran massun rapsutukseen. Päiväkahvit auringossa eturappusilla. 

Viime tiistaina emme päässeet Jennan treeneihin, kun olimme isännän lääkärireissulla Helsingissä. Valitettavasti polven toipuminen ei ole edennyt ihan toivotusti. Jalka ei juurikaan taivu, eikä suoristukaan aivan toivotusti, suoraksi kyllä, mutta ei yliojennukseen, jota tarvitaan. Nyt yritetään painon ja voimakkaamman kiskomisen avulla saada liikeratoja kuntoon. Toivottavasti onnistutaan, eikä polvea tarvitsisi puhdistaa uudella leikkauksella.

Jokin on kuitenkin edennytkin, Nimittäin Flaksin juoksumattotreenit. Nyt mennään jo pieniä pätkiä ravia. Pitää vielä hakea rentoutta ja oikeaa asentoa, ennen kuin saadaan lisättyä lenkkeihin pituutta. Ulkolenkit jäisillä teillä ovat olleetkin hieman haasteellisia. Viime viikolla edestämme pomppasi valkohäntäpeura -Flaksi sai hepulin ja nykäisi eteenpäin. Minä meinasin kaatua ja Flaksi sai melkoisen nykäisyn niskaan. Onneksi oli valjaat. Ja Jossun/Ketterä Kettu aika sopivasti. Jossu sai oiottua sekä emännän, että koiran.

Viime viikon treenit jäivät vähiin, mutta jotain pientä kävimme hallilla puuhastelemassa.

Huomenna pääsemme taas Jennan treeneihin. Huisin hauskaa! Ensi viikonloppuna kisataan Halli-SM -kisat ja EO -karsintojen toinen osakilpailu. Me keskitymme kannustamaan kavereita livestreamin ääressä. Pitäkäähän hauskaa!