Surullisten uutisten päivä

 Olipas ikävä lukea uutisia aamulla. Täällä meillä kotona ei siis ole jo moneen kertaan todettua kurjuutta kummempaa, mutta voi tuota Ukrainan tilannetta. Hiljaiseksi vetää. 

Alla Teemun koipi. Leikkaushaavat niitteineen ovat ihan siistejä. 

Uutisten seuraamisen lisäksi täällä on siis paranneltu koipea ja korjattu ruotsin kokeita. Minä olen parina päivänä putkeen tehnyt oikein pitkän kaavan mukaan lumitöitä. 

Lisäksi olen lenkkeillyt koirien kanssa ja käynyt Flaksin kanssa hallilla treenailemassa. Frida on joutunut nyt tyytymään kotona leikkimiseen.

Välillä on ulkoiltu hyvinkin kauniissa säässä ja maisemissa ihan kotikulmilla. Sitten onkin taas ollut niin kamala tuuli ja viima, että lenkkeilystä ei ole nauttinut oikein kukaan.

Ei tarvinnut lähteä pohjoiseen lunta ihailemaan. Ihan sitä on riittämiin omassa pihassa.

Tuo valtava lumen määrä on haastavaa metsäneläimille. Täällä yrittävät ruokkia peuroja. Flaksin mielestä ruokintapaikka oli kyllä hyvinkin epäilyttävä. Meidän tontin laitamilla pyörii  seitsemän peuran porukka. Eilen aidan viertä viiletti rusakko kettu perässään. Ja hangesta johtuen aidat eivät oikeasti enää kohta pidättele myöskään koiria. Tarkkana saan siis olla. 

Juoskumattoprojektikin etenee. Flaksi kävelee jo pieniä hetkiä matolla. Vielä on matkaa siihen, että saadaan pidempikestoista treeniä aikaan.

Viikko onnistuneesta leikkauksesta

Isännän polvileikkaus sujui hyvin. Mikä onni ja ilo! Uusi eturistiside saatiin siis rakennettua ja kierukka kursittua kokoon - onneksi, muuten siitä olisikin kuulemma jouduttu poistamaan 3/4 osaa. Nyt on viikko kivuliasta toipumista takana - onneksi päivä päivältä tulee hieman edistystä tilanteeseen. Vaikka jalalle ei saakaan varata painoa ensimmäiseen neljään viikkoon, on kuntouttavat jumpat jo käynnissä ja niissä voi huomata pientä edistystä ja jalan liikeratojen laajentumista. Kyllä se tästä, hitaasti, mutta varmasti. Tässä vaiheessa mukavin ja kivuttomin asento jalalle on edelleen kohoasento. Ja kylmähoitoa annetaan ahkeraan.  Kaikesta huolimatta täällä on oltu pääasiassa ihan hyvällä tsemppifiiliksellä. Vain hetkittäin meinaa iskeä ketutus ja alakulo. On tietoisesti kiinnitetty huomiota pieniin hyviin ja kauniisiin asioihin, esimerkiksi kukkasiin. Niitä on tarkoituksella ollut talossa hetken aikaa reilun puoleisesti.

Teemu on siis pötkötellyt pari viime viikkoa pääasiassa pedissä. Somessa on tullut kulutettua aiempaa huomattavasti enemmän aikaa. Ja Flaksi on alkanut tekemään pieniä hassuja tilannekatsauksia!

Frida-mummokin esiintyi.

Minä olen pyörittänyt huushollin hommia ja koirien lenkityksiä. Olenpa käynyt Flaksin kanssa muutamaan kertaan hallillakin. 

Saimme juoksumaton lainaan, ja nyt seuraavana projektina olisi opettaa Flaksi ravaamaan siinä. Neiti on jo tassutellut paikallaan olevan maton päällä ja syönyt namia pyörivän maton vieressä. Ei vaikuta toistaiseksi kovinkaan järkyttyneeltä. Vielä on kuitenkin matkaa sujuvaan lenkkimenoon matolla. Tavoitteena on pitää Flaksi edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa! 

Hieman erilainen hiihtoloma on nyt meillä kuin mitä suunniteltiin. Ei tullut nyt sitä odotettua Oulun reissua. Katsotaan viikonloppuna livestreamia ja kannustetaan karsintoihin osallistuvia kavereita.  Ostinpa lomatekemiseksi  Bananagramssin, vielä ei tosin ole ennätetty pelaamaan. Ehkä huomenna?

Kiitos isälle ja äidille avusta juoksumattoon, kuntopyörään (Teemun polven kuntoutukseen tulevaisuudessa), ovenkahvaan, katon lumiin, rikkinäisiin villasukkiin ja paleleviin sormiin liittyen. Kiitos kun kävitte! Ropsu kävi siis eilen merkkaamassa paikkoja  ja moikkaamassa tyttöjä. Käyntinne piristi!

Myöskin ihanien treenikavereiden videopuhelu treeneistä piristi kovasti polvipotilaan mieltä. Pääsipä ainakin jollain tapaa mukaan maanantain valkkutreeneihin! Ja Irene Erling ilostutti  ja lähetti tämän hienon kuvan Flaksista WAO-karsinnoissa.

Lumityöt meinaavat ottaa hetkittäin vähän voimille. mutta teen osissa. Ainakin tulee kuunneltua monta kirjaa! 

Nyt olen lumenluontitauolla. Kohta taas kolanvarteen! Tsemppiä kaikille lumitöissä kuntoaan kohottaville!

Vapaa valinta elämäntapahtumien suhteen ei aina ole sinun eikä minun

 Anna tapahtua sen, mikä kuitenkin tapahtuu. Tätä läksyä on taas treenattu viikon verran. 

Isännälle ottaa koville paikallaan oleminen ja emännälle koko ajan liikkeessä oleminen. On meinaan tuota lunta tullut nyt jo mielestäni ihan riittämiin. Lisäksi olen yrittänyt huolehtia Flaksin kunnollisille lenkeille päivittäin ja mummelin omilleen. Teemu on yleensä huolehtinut Flaksin pisimmät lenkit. Juoksemaan kymppiä minusta ei ole, mutta teen parhaani. Olen myös opetellut Flaksin jumpista huolehtimisen. Torstaina missasin revontulet, koska nukahdin kasilta. Lähes joka ilta olen kömpinyt sänkyyn viimeistään ysiltä. Voice of Finland -illat muodostavat "pakollisen" tarpeen pysyä hereillä hieman pidempään. Kaikesta huolimatta, ihan hyvin täällä pyyhkii. Olemme onneksi pysyneet terveinä (vaikka altistus taas kohdalleni osuikin) - joten Teemun leikkauksen huomenna pitäisi onnistua. Peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki sujuu hyvin ja kierukkakin saadaan pelastettua!

Flaksi on liikuttavan hyvä sairaanhoitaja. Ensi viikolla vien tytsyn hallille ja kokeillaan, mitä saamme yhdessä aikaan. Ainakin treenaamme kontakteja. Nyt on oltu ihmiskontakteja välttäen kotosalla ja ihasteltu tulppaaneja. 

Osuipa viikonloppuun ihan hyviä lenkkihetkiäkin. Lauantaina jopa auringonpaistetta.

Tästä huolimatta ja tämän yli. Eteenpäin. 

Kun elämä antaa sinulle sata syytä murtua ja itkeä, näytä sille, että sinulla on tuhat syytä nauraa. Iloa ystävänpäivään!

Elämä yllättää

 Eikä aina pelkästään positiivisesti. Viimeiset postaukset ovat olleet iloista tykitystä tulevista karsintakisasuunnitelmista ja hyvin sujuneista agilitykisoista. Lauantaina tulikin sitten yllätys ja stoppi harrastukseen ainakin hetkeksi. Koira on edelleen huippukunnossa, mutta tällä kertaa ohjaaja valitettavasti teloi itsensä WAO-karsinnoissa niin pahasti, että maanantaina on edessä polvileikkaus. Oikean jalan eturistiside on poikki, kierukka palasina ja sivusiteetkin ottaneet osumaa. Onni on Sporttiturvan hyvä vakuutus, jonka turvin Teemu pääsi suoraan kisapaikalta lauantaina magneettikuvaukseen. Alla oleva video näyttää, mitä tapahtui. Kaksikko starttasi päivän viimeiselle radalle hyvistä asemista Hollannin kisamatkaa silmällä pitäen. Sitten tuli este numero neljä, käännös, jossa kenkä hieman lipesi alta, pieni liukastuminen, joka johti isoon polvivammaan. Kyllä harmittaa, surettaa, ottaa päähän. Mutta ei auta. Tästä on mentävä vain yli. Olemme kiitollisia saamastamme avusta kisapaikalla ja lukuisista tsemppiviesteistä kun tilanne on somessa avattu.

WAO-karsintojen ensimmäinen rata olikin hylly, kun Flaksi pitkästä aikaa karkasi possumaisesti radalle ja hyppäsi ensimmäisen hypyn väärin päin, koska ohjaaja ei kerennyt asemiin. 

Tiimin ihka ensimmäinen snookers-rata ikinä toi kuitenkin 40 pistettä plakkariin. Suunnitelma oli siis onnistunut. Hyvistä asemista lähdettiin epäonniselle viimeiselle radalle. 

Nyt on sitten peruttu kisailmoja ja hotellivarauksia ja etsitty tuuraaja treeneihin. 

Maanantain ortopedireissun jälkeinen postaus kuului näin:

"Ei. Ette päässeet meistä kisakentillä lopullisesti. Lääkäristä toivonkipinää siis. Rikkinäinen eturistiside korvataan entistä paremmalla jänteellä ja mytyssä oleva kierukka kursitaan kokoon maanantaina. Sivuristisiteiden pitäisi toipua itsestään. Kuntoutus alkaa jo ennen sitä. Karsinnoissa ja halli-SM:ssä saatte olla rauhassa , mutta jos kaikki hyvin menee, kiusaamme teitä taas jo elokuun SM-kisoissa! Niin että ei muuta kun eteenpäin. Kiitos tsempeistä ja avuntarjouksista kaikille!"

Mielensäpahoittajan sanoin: Eilen oli eilen ja nyt on nyt. Pitää vain oppia olemaan. 

Don´t watch the clock. Do what it does: keep going!

Ei auta muuta kun hengittäen. Pienin askelin luottaen huomiseen.