Kaksi reissuviikonloppua takana ja kotiviikonloppu edessä

 Kahtena viime viikonloppuna olemme olleet Laukaassa mökkeilemässä. Tässä vielä toissa viikonlopun tunnelmia kuvina. Kuvat mökiltä ja mummolan puutarhasta.

Viime viikonloppuna keli oli leppoisampi, ja meidänkin koirat uivat. Edellisenä viikonloppuna uimamaisteritouhut kiinnostivat vain Afoa.

Paikanvaihdos teki hyvää, ja mieli lepäsi. Sähköttömällä mökillä oleillessa ei tarvinnut ajatella tekevänsä työhommia. Lauantaina kävimme JAT:n kisoissa Jyväskylässä. Tällä kertaa ei tullut kisamenestystä. Ensimmäisellä hyppyradalla Flaksi tiputti yhden riman, ja kahdella agilityradalla keinut ja puomit eivät olleet toivotunlaisia. Oli siis sellaiset #eisesiitä -kisat. Toki jokaisella radalla oli sielläkin hetkensä, hyvät sellaiset. 

Sattuipa lauantaina sellainenkin hassuus, että Flaksi ei halunnut hakea lelua järvestä vaan jäi rannalle ruikuttamaan. Vesipelastustehtäviin piti hakea jo aikansa uinut ja kuivattu mummoparson. Vanhassa vara parempi. 

Sunnuntain kotimatkalla haimme Roopen ja mustikkaämpärin Nurmaalta. Suurkiitos iskä ja äiti! Maija-Liisalta saimme mustaviinimarjoja ja karviaisia - suurkiitos! Nyt on taas mistä ammentaa vitamiineja.

Roope onkin käynyt ilolla  hallilla kurvailemassa, ja polttamassa kesäkiloja.

Tiistain Jennan treeneissä Flaksin puomit olivatkin ihan superhienoja. Kepeille hakeutuminen oli treenin haastavin osuus. 

Syksy hiipii. Viikonloppuna vietetään lyhtyjen iltaa kotosalla. Käydään kyllä katsomassa Heiluhäntien uusi halli, joka on vielä JAUn halliakin lähempänä meidän kotia. 

Joka epäonnistuu onnistumaan

 - onnistuu epäonnistumaan. Aina onnistuu siis jossain. Jos ei muuta, niin epäonnistumisessa. Nyt on ollut edelleen hieman haasteita tasapainon löytymisessä työnteon määrän ja kotielämän suhteen. Mutta eiköhän se taas tästä!

Flaksin agilityharrastus on ollut ylimenokaudella...

Viikonloppu vierähti Laukaassa mökkitalkoissa. Minun osuuteni oli kyllä lähinnä koirien pyörittely. Flaksi sai kohdata Afo-bordercollien ensimmäistä kertaa. Pienellä pullistelulla neito varmisti, että Afo tietää paikkansa ja yhteinen matka saattoi jatkua. Paimenen käytös kyllä selvästi hieman hämmästytti Flaksia. Afo oli kyllä oikein ihana ja tasapainoisen oloinen koiruli.

Spot-beagle oli Flaksista ilmeisesti enemmän oikeaa kokokaliiberia, ja Spotin kanssa olisi ollut siistiä päästä juoksemaan vapaana. Spot ei vaan saanut tähän lupaa, ettei olisi lähtenyt jänismetsälle. 

Spot oli kyllä aivan superlutuinen. 

Menossa mukana olivat myös Dante ja Elmo.

Frida-mummoa ei päästetty äkäilemään muille. Mummelilla oli kuitenkin omat hetkensä.

Onneksi keli salli myös koirien uintileikit, eikä kokoajan ollut tuulta ja sadetta. 

Ensimmäinen arkiviikko taputeltu

 Ensimmäinen viikko töitä kouluarjessa on takana. Viikko on sujunut perinteiseen tapaan: päässä pyörii miljoona ajatusta yhtä aikaa, ja tuntuu, että vaikka kuinka yrittää tehdä ja suorittaa, niin valmista ei vaan tule. Kyllä se tästä taas tasaantuu. Ehkä. Tai sitten joudutaan taas poikkeuksien pyörteeseen. Mutta eipä surra etukäteen. Koitetaan ottaa ja elää hetki kerrallaan! Koirille koulunalku on aina (pakko)levon aikaa. Onneksi löhöily kotosalla tuntuu maistuvan.

Kukkien kuvaaminen saa ankkuroitumaan hetkeen.

Teemu on mökkitalkoissa Laukaassa ja me olemme viettäneet koirien kanssa tyttöjen viikonloppua kotosalla. Ohjelmaan on kuulunut lepoa, lukemista, lenkkeilyä, lähimetsän sienien bongausta ja aurinkoisesta säästä nauttimista. Mummokoira on kaivanut innolla luita kukkapenkkeihin. Värit ovat vuosien saatossa haalistuneet, mutta mieli on virkeä ja Frida on terhakka tapaus.