Mökkimeiningeissä

Enonpeesissä -blogi päivittyy onnistuneen pyöräretken päätteeksi. Pyöräilijät on perillä vietettyään 43 tuntia 52 minuuttia pyörän selässä. Hyvin oli mennyt reissu. Nautitaan kauniista kesäpäivästä.

Kotisilla

Tätä viikkoa ollaan vietelty koirien kanssa kotisilla. Joutuisasti se on viikko vierähtänyt täälläkin. Alkuviikosta fiilisteltiin vielä Agirotua. Väsymyksen laannuttua on helppo todeta, että kyllä vaan, ensi vuonna uusiksi Mikkelissä! :) Pieni fiilistelypala vielä viikonlopulta, Fannin ja minun joukkueen Parsonal Trainers - vauhdikkaat ja äänekkäät ratasuoritukset. Kiitokset Helille videosta! Ehkä kannattaa katsoa ilman äänia niin ei korvat säry! ;) Sanna ja Ruuti oli meidän tähtiä, mutta tykitti se Fanni-mummokin oikeita esteitä. Kartturi  vaan oli myöhässä kun akka pomppasi keinulta eikä valssi ennen putkea ollut ajoissa ja meni peruutteluksi. Karjumalla sain kuitenkin Fannin pois väärän putken suulta. :P Olipa hauskaa!

Tällä viikolla meillä on käynyt vieraita, koirajutuista on tullut turistua sekä Tanjan että Mian kanssa. Kiitokset visiiteistä! Tanjan Stella hieman tuunasi suihkulähteen letkua joutessaan, taisi kuvitella olevansa puuhamaassa. ;) Jesari auttoi.

Perjantaina kävin äidin kanssa pikapikaa Mäntyharjun kesäteatterissa. Tähdet tähtien takana on oikein mukava kesäteatteripläjäys hyvällä musiikilla! Suosittelen! Oriveden näyttely jätettiin väliin, koska Flaksilla on juoksujen kanssa nyt niin hankala elämä. Ei kidutettu toista. Kävinpä yhtenä päivänä Marjon ja Nemon luona kylässäkin. Pientä puutarhan tuunausta, kävelyitä, lukemista, leipomista, huiput kontaktitreenit Fridan kanssa (kyllä se treeneissä osaa!), hitaita aamuja ja nautiskelua. Siitä on tämä viikko tehty. <3

Agirotu 2016

Taas se on takana, yksi Agirotu. Mukavan viikonlopun jälkeen olo oli taas hyvin ryytynyt, ja pois ajaessamme mietimme homman mielekkyyttä. ;) Agirodut ovat kivoja ja rentoja kisatapahtumia, joissa oma turnauskestävyys ihan perinteisesti meinaa piiputtaa, kun aikataulut eivät pidä lainkaan, ja kisapäivistä tulee kohtuuttoman pitkiä. Ylöjärven Agirotu Teivon raviradalla alkoi vesisateessa, mutta päättyi auringonpaisteeseen. Virallisissa kisoissa kisakoirina meillä oli Jyrä ja Frida. Flaksi ei juoksujensa vuoksi saanut olla muuta kuin turistina, ja Fanni osallistui vain joukkuekisaan Parsonal trainers-joukkueessa. Hyvin mummo radalla painoikin. :) Parson Invandrarna -joukkue (jossa Teemu & Frida kisasivat) ei tänä vuonna joukkueelle sattuneiden virheiden vuoksi pystynyt uusimaan minien joukkuekisan voittoaan. Se olisikin ollut neljäs kerta peräjälkeen. Fridakaan ei oikein lähtenyt esteille ja otti kaksi kieltoa matkalta. Myönnettäköön, kisaviikonloppu olisi ollut kivempi päättää onnistumisiin.

Onnistumisia tuli kuitenkin virallisissa kisoissa. Teemu teki Jyrän kanssa hyvää yhteistyötä, ja jatkossa Jyrä kisaa kolmosluokassa. Mara oli hienosti kisannut kaksi nousunollaa pohjiksi ja Teemu pääsi viimeistelemään luokkanousun Agirodussa. Myös muilla kisaradoilla oli kaikilla onnistuneita juttuja, tässä esim. kyllä irtoo. Avo SM-finaaliin pääsi kakkosluokasta virheilläkin, tässä karsintarata. Meillä Fridan kanssa meni kaksi ekaa rataa plörinäksi, sitten sisuunnuin ja kisasin loppuviikonlopun vitosen virheillä (keppien aloituksesta kielto (kirahviohjaus vastakädellä), puomin kontakti). Ei siis merkitöjä kisakirjaan, mutta asenteella mentiin. Mentiin, vaikka viimeisellä kisaradalla ohjaaja oli jo ihan täysin hyytynyt. Onneksi kaverit kannustaa vaappumaan eteenpäin radan varressa. ;) Hyvin alkanut Avo-SM-karsintarata (hidasta puomia lukuunottamatta) kaatui omaan ohjausvirheeseen kepeillä. Mutta mitäpä tuota harmittelemaan, ensi vuonna uusiksi! ;)

Majoituimme Tampereella Sokos Hotelli Villassa, joka olikin oikein hyvä majapaikkavalinta. Läheinen Sorsapuisto toimi hyvin lenkkipaikkana. Koirat saavat myös täydet kymmenen pistettä hienosta hotellikäytöksestä. Ei niistä tosin kuulu mitään tällä hetkellä täällä kotonakaan. ;) Kisapaikalla tukikohtana toimi Maran ja Leenan asuntovaunu ihan kisakentän laidalla. Kiitos kun saimme siipeillä!

Tampereelta ajoimme Raahen Romminokkaan, josta pyöräretkeilijät polkaisivat matkaan. Romminokka on hieno paikka, ja pääsimme tapaamaan valloittavaa Martta-pentua.

Eilen juhlittiin kotiinpaluun merkeissä Fridan kahdeksanvuotissynttäreitä. Frida haluaa muistuttaa, että ikä on vain numero!

Onnea Roope kolme vuotta!

Roope, vänkä tyyppi <3, täytti 7.7. kolme vuotta. Jätkä vietti syntymäpäiväänsä kotonaan Mäntyharjussa. Alku viikon jätkä oli meillä kontakti- ja keppisulkeisissa. Ja hommahan etenee! Kun oltiin tiistaina hallilla alun perin puomiin velleillen suhtautunut jätkä paineli madalletun puomin yks kaks ihan muina miehinä, "ku eihä se nyt kovin kummonen temppu oo juosta sitä läpi". Niin hieno fiilis! Kiitos taas vanhemmille puukuormasta ja koiran kuskauksesta. :)

Flaksi aloitti eilen juoksut...menee suunnitelmat parin seuraavan viikon osalta aika lailla uusiksi, vaan ei voi mitään. Harmittaa kyllä, ei käy kieltäminen. Flaksilta jää väliin Agirotu ja Mikkelin kisat ja ei taideta mennä Roopen luo kyläänkään. ;) Se on siis aksatauon paikka. Ihmetyksekseni Oriveden näyttelyyn Flaksi saa kaikesta huolimatta marssia. Ihan mielenkiintoista, mitähän siitäkin tulee. Tavoitteena on siis saada joskus Flaksille H mahdollista myöhempää käyttötarvetta varten, ei yhtään sen enempää. Kun tuo H saavutetaan, on näytelmät Flaksin osalta varmasti siinä. Juoksujen lisäksi on pari muutakin tavoitteeseen pääsyä ehkä hieman jarruttavaa tekijää. En ole saanut itsestäni irti näyttelykäytöksen harjoittelua Flaksin kanssa. Kun ne näyttelyt vaan ei ole mun juttu. Kehäkäytös on varmasti puutteellista. Ja turkki. Mille länderin kuuluu näyttää? :D Sinänsä aksatauko osuu oikeaan kohtaan, että isännälläkin on hieman muuta tekemistä.

Tiistaina meillä kävi Flaksin parson velipuoli Harri kylässä. Nyt on sitten leikeissäkin tauko.

Mökkivierailulla

Kävimme Laukaassa mökkikyläilyllä. Laukaaseen ajelimme Tampereen kautta. Kävin kisaamassa TAMSKIn kisoissa Fridan kanssa kaksi rataa. Eka rata meni hyllyksi, kun ohjaajalta putosi lapaset kun koira ei löytänyt kepeille. En juossut kunnolla, ja tilanne kumuloitui siihen, etten saanut Fridaa takaakiertoon. Henkisiä raipaniskuja tuli annettua itselle, ja jatkossa on yritettävä jatkaa aina niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toka rata meni paremmin. Kontaktit vaan on "rikki" - Frida paineistuu kun sille joutuu karjumaan kun muuten se hyppää ne kokonaan. ;) Onpahan taas mitä treenailla. Toka rata meni kuitenkin muuten ihan mukavasti, paitsi että A:lta tuli vitonen, vaikka kovasti radalla kuvittelin Fridan kontaktin ottaneenkin. No ei haittaa. Lisää kisarutiinia vaan ja kontaktitreenejä. Onhan tässä aikaa yrittää kasata niitä SM-nollia ensi kesälle. Pitäähän sitä ihmisellä jotain tavoitteita kai olla?

Laukaassa ollessamme kävimme koirien kanssa lenkeillä. Sen verran oli lämmintä, että ojia ja vettä piti matkalla etsiä. Alkulenkki Nero-pojan kanssa oli aika hulinaa, mutta kyllä se lähti tälläkin laumalla lenkkeily sujumaan. Parsonit ei meinaan arvostaneet haukkuvaa ja hyörivää nuorta miestä ihan vimosen päälle.

Mökkirannassa uituaan parsonit olivat niin jäässä kumpainenkin, että kuivattelu piti hoitaa saunan alalauteella. Flaksi puolestaan ei ollut mikään vesipeto. Ei kuitenkaan voinut jäädä suomenpystykorvaa pahemmaksi. Ei etenkään, kun Nero meinasi viedä Flaksin uuden frisbeen. Mökillä jokaisella koiralla ja ihmisellä oli jotakin mieluista puuhaa.

Nyt ollaan taas jo kotosalla. Roope on meillä treenailemassa. Tänään tehtiin madallettua puomia. Hiljaa hyvä tulee (treenien etenemismielessä hiljaa, vauhtia on tekemisessä ihan passelisti). Toivottavasti. :)