Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt viikon sijaan kaksi. Aika on kulunut siivillä. Jotenkin syksyllä työpäivän jälkeen illat kuluvat supernopeasti ja on ihana kömpiä ajoissa nukkumaan pimeyden keskelle. Erityisesti, kun se nukkuminen on ollut allekirjoittaneelle viime aikoina haasteellista. Polven kivut ovat tällä hetkellä sen verran kovia, että ne vaikuttavat myös yöuniin, kun leposäryn ja jalan kramppailujen takia rauhoittuminen on haastavaa. Viikot ovat kuluneet siis jollain tapaa myös puolivaloilla tai -tehoilla toimien. Olen käynyt töissä, ja niin haluan tehdä myös jatkossa. Arkeen on mahtunut paljon mukavia ja iloa tuovia hetkiä ja asioita, mutta monta pienempää tai isompaa juttua on myös unohtunut tai jäänyt syystä tai toisesta tekemättä. Kuten vaikka blogin päivitys. Syysloma ei olisi voinut tulla parempaan hetkeen. Juuri nyt lepotauko olikin tarpeen. Flunssa yrittää kaataa. Se ei yllätä väsyneen kehon ja mielen kanssa eteenpäin konkatessa. Niinpä teinkin itseni kannalta tärkeän valinnan. Aloitimme loman Ropsun kanssa kahdestaan kotoillen. Teemu on tyttöjen kanssa mökkeilemässä. Olihan minullakin sovittua menoa viikonloppuun, mutta pakko oli perua, ja yritän nyt levätä itseni kuntoon. Ropsu ei pahastu lepäämisestä ja hengailusta.
Ennen lomaa arki-iltoihin on mahtunut Pullan treenejä. Myös Roope ja Flaksi ovat käyneet muutamaan kertaan hallilla leikkimässä ja aktivoitumassa. Koirien kanssa touhuaminen on kyllä iloa tuottavaa! Vanhukset ovat onnellisia pienemmästäkin yhteisestä touhusta. Pullan kanssa kaikki on uutta ja mielenkiintoista. "Kun jotain loppuu, syntyy tila, jossa jotain uutta voi alkaa."
